Lisää rasismista

Olen suomalainen heteromies.

Eri puolilla maapalloa suomalaista heteromiestä nimitellään tällaisilla nimillä:

Venäjällä - tsuhna

Virossa - poro

Ruotsissa - finnjävel

USA:ssa - eurotrash

Kiinassa - ang mo

Indonesiassa - orang putih

Thaimaassa - farang

Itä-Afrikassa - mzungu

Suomessa - rasisti

* * *

Huoli Suomesta

Vaikea kirjoittaa tätä, mutta on mahdollista, että Suomelle käy vielä huonosti.

Tietenkään sitä ei voi toivoa, vaikka sitten olisikin ollut oikeassa.

Tänään on sellainen päivä, jolloin Vihreät Naiset ry uhkaavat tehdä "rikosilmoituksen" siitä, että vaaleissa valtavan äänisaaliin kerännyt Herra Halla-aho on joskus kaksi vuotta sitten kirjoittanut blogin.

Ilman Vihreiden Naisten ry uhkausta en olisi koskaan tutustunut Halla-ahon kirjoitukseen lähes kahden vuoden takaa. Rikosilmoitus johtuu alla olevasta tekstinpätkästä:

Raiskaukset tulevat joka tapauksessa lisääntymään. Koska näin ollen yhä useampi nainen tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti, että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä. Mieluummin he kuin joku muu. Heihin ei tehoa mikään muu kuin se, että monikulttuuri osuu omaan nilkkaan.

Kun keskustelu alkoi, luin jutun kokonaan. Se paljasti paljon uusia faktoja, mutta ennen muuta se paljasti, että Herra Halla-aho on älykäs, erittäin älykäs. Hän lienee liian älykäs tähän maahamme.

Minusta Halla-aho on arvokas kahdessa suhteessa:

- Hän on lahjakas ja älykäs yksilö, jollaisia tarvitaan kaikissa yhteiskunnissa. Myös hänen kaltaisiaan varten on olemassa ilmainen koululaitos ja yliopistot, jossa koulutetaan ammattiin tai muihin yhteiskunnallisiin tehtäviin lahjakkaita ihmisiä, jotta joku edes ottaisi vastuuta.

- Halla-aho käyttää lahjakkuuttaan vaikeiden kysymysten käsittelyyn.

Älykkäät ihmiset ovat yhteiskunnassa joillekuille ongelma, etenkin älykkäät miehet. On oireellista, että "rikosilmoitusta" ovat suunnitelleet nimenomaan Vihreät Naiset ry. Useimmat miehet olisivat samaa mieltä Halla-ahon kanssa, jos lukisivat koko artikkelin.

Halla-aho on kuitenkin vain yksi tapaus.

Media tuo melkein päivittäin mitä hämmästyttävämpiä asioita julkisuuteen, vaikka ne olisivat joissakin yhteiskunnissa yksityisasioita.

Nyt kohutaan kolme lasta siittäneestä ja kahden naisen kanssa avioituneen kirkkoherran sukupuolenvaihdoksesta.

Mietitäänpä: mitä sukupuolta edustaa sellainen henkilö, joka on rakastunut kahteen naiseen aina avioliittoon asti ja siittänyt kolme lasta?

Nyt media väittää, että hän on nainen. Kansa uskoo kaiken ja vaatii suvaitsevaisuutta.

Minusta kuka tahansa saa tehdä omalle keholleen mitä tahansa, kunhan vallitsevaa lakia ei rikota. Lain säätää eduskunta.

Mutta kun kyseessä on kristillisen kirkon paimen, kirkkoherra, kannattaa muistaa kaksi muutakin auktoriteettia:

- oma seurakunta päättää kirkkoherrasta seurakuntavaaleilla. Jos kuka tahansa pappi ei saa seurakunna luottamusta, hän ei pääse seurakunnan kirkkoherraksi. Sama koskee myös yhteiskunnallisia vaaleja: vain ne pääsevät virkaan tai valtaan, jotka on siihen vaaleilla äänestetty.

- Raamattu. Kristillinen kirkko, myös luterilainen sellainen, seisoo tai kaatuu Raamatun kanssa. En muista nähneeni yhdenkään luterilaisen papin, miehen, naisen tai molempien, vedonneen pitkään aikaan yhteenkään Raamatun sanaan. Jos Raamattu unohdetaan, mikä jää kirkon arvoksi? Vanhassa testamentissa ainakin tehdään selkeä erottelu miesten ja naisten välillä. Uudessa testamentissa puolestaan asetetaan seurakunnan paimenen ehdoksi, että hän olisi yhden vaimon mies. Miten sitten kahden vaimon nainen?

Halla-ahon esimerkki todistaa, että oikeassa oleminen, asia-argumentointi tai silkka huoli oman kotimaan tulevasuudesta eivät riitä, vaikka taustalla olisi täydet vuodet suomalaista koululaitosta ja korkeakoulu kaupanpäälle.

Pitäisi olla "suvaitsevainen". Mutta kun "suvaitsevaisuudesta" tulee ainoa oikea totuus, kyseessä onkin yhden ajatuksen tai ideologian diktatuuri.

Tätä toistetaan monilla keskustelupalstoissa, mutta tätä kantaa edustavia ajatuksia on myös sensuroitu mm. HS.fi-keskustelupalstalla, joka ei aina olekaan keskustelua vaan yhden-ainoan-oikean-mielipiteen propagointia.

Eräs tuttuni väitti tänään, että suurin osa suomalaisista olisi ns. vanhoillisia, perinteitä kunnioittavia, sellaisia vanhoja kunnon rehtejä ja rehellisiä suomalaisia. Mutta kun iltapäivälehdet, kourallinen toimittajia, hehkuttavat näitä skandaalijuttujaan ja esittävät vain ainoita-oikeita-totuuksia, suomalaisten enemmistö alkaa uskoa olevansa sittenkin väärässä ja näiden kourallisen toimittajien olevan sittenkin oikeassa.

Tuttuni on itse joutunut kerran median vääristelyn kohteeksi. Toimittajat keksivät itse skandaalijutun etukäteen, lavastivat valokuvan ja tekaisivat valheellisen otsikon. Sen seurauksena tuttuni joutui vihakampanjan kohteeksi. Media siis itse lietsoi vihaa, tällä kertaa yksilöä kohtaan.

"Suvaitsevaisuuden" nimissä itse asiassa lietsotaan vihaa Suomen kansan enemmistöä kohtaan, koska enemmistö edustaa näitä pitkäaikaisia arvoja ja perinteitä.

Kun kourallinen toimittajia on keksinyt uudet moraalikoodit ja arvot, joita tuputetaa "suvaitsevaisuuden" nimissä, kaikki eri mieltä olevat tuomitaan rasisteina, suvaitsemattomina jne. Syntyy vihanlietsontaa suomalaisia vastaan, etenkin isänmaalaisia suomalaisia heteromiehiä vastaan.

Syyllisyys sotiin, syyllisyys "keskitysleireihin", syyllisyys yhteistyöhön natsien kanssa ovat vain yksi siivu tätä massiivista syyllistämis- ja vihanlietsontakampanjaa.

Miesten syyllistäminen on vaihe makrotason siirtymää patriarkaalisesta yhteiskunnasta matriarkaaliseksi yhteiskunnaksi. Seurakunnan paimenen, edelleen useimmissa kirkkokunnissa vain miesten homman, kirkkoherran sukupuolen vaihtaminen miehestä naiseksi on tällaisen kehityksen kulminaatio.

Samanlainen kehitys on ollut pitkään vallalla myös Thaimaassa. Siellä sukupuolen vaihto on ollut kasvava muoti-ilmiö, aina miehestä naiseksi. Asiaa voisi joku tutkia tarkemminkin.

Voisin sanoa olevani huolissani maahanmuutosta, sukupuolenvaihdoksista, mutta en ole niistä läheskään niin huolissani kuin mitä olen vihanlietsonnasta suomalaisessa yhteiskunnassa.

Vasemmistopopulistien ja ay-lehtien vihanlietsonta "porvareita", työnantajia, USA:ta tai milloin mitäkin tahoa vastaan pitäisi mielestäni vähintään tutkia. Sillä suunnalla voisi löytyä muutama rikosilmoituskin.

Suurempi huoli minulla on vihanlietsonnasta isänmaallisia suomalaisia heteromiehiä kohtaan. Historiallisesti, eikä pelkästään Suomessa, isänmaalliset heteromiehet ovat olleet yhteiskunnan tuki ja turva. Lasten siittäjinä ja maanpuolustajina he ovat ylläpitäneet yhteiskuntarauhaa ja elämää kaikilla mantereilla.

Vastaavasti naisten merkitys lasten synnyttäjinä, imettäjinä ja elossa säilyttäjinä on toki yhtä tärkeä.

Mutta jos yhteiskunnassa alkaa esiintyä vihanlietsontaa kumpaa tahansa sukupuolta kohtaan, ollaan vaarallisella tiellä.

Hyvä asia on tietysti se, että keskustelua käydään ja siihen on löytynyt uusia mahdollisuuksia, kuten blogit. Katsotaan mitä seuraavaksi tapahtuu: kielletäänkö blogit, vangitaanko toisinajattelijat ja vain yksi ajatus sallitaan, vai vapautuuko keskustelu niin paljon, että se alkaa näkyä yhteiskunnan moniarvoistumisena, todellisena suvaitsevaisuutena ja todellisena tasa-arvona.

Mondon pieni kauneusvirhe

Meille tulee tänä vuonna Mondon vuosikerta, mikä antaa mahdollisuuden tutustua tähän kunnianhimoiseen lehteen.

Yksi asia häiritsee - kotiinpäin vetäminen. On toki luonnollista, että mediassa mainostetaan oman konsernin tuotteita sisäisesti. Pahin esimerkki tästä on tietysti Suomen suurin mediakonserni: Hesari mainostaa kokosivun mainoksella Matkaopas-lehteä, Nelonen mainostaa Suomalaista Kirjakauppaa ja R-kioskia, R-kioski pitää esillä SanomaMagazines-lehtiä, Nelonen Radio Aaltoa jne. Kuitenkin SanomaWSOY onnistuu tekemään tämän kaiken siten, ettei se häiritse. Tarkkanäköinen näkee tietysti kaiken, mutta Hesari ei pelkästään suosittele Nelosen TV-ohjelmia. Myös kilpailijan ohjelmia kehutaan.

Mondossa lehti pyörii omien kirjojen ympärillä, niitä kehutaan lukijakirjeissä ja mainostetaan lehden sivuilla. Tämä ei ole väärin, ellei se johda yksisilmäisyyteen.

Tämä kaikki tuli mieleen, kun Mondo julkaisi hienon Koh Samui -artikkelin. Suomen johtaviin matkajournalisteihin kuuluva Antti Helin tuntee Thaimaan hyvin ja osaa kirjoittaa.

Tarinaan kuuluu se tosiasia, että meillä on maailman ainoa Koh Samui -matkaopas markkinoilla. Miten siis Mondo kommentoi tätä maailman ainoaa opasta? Ei mitenkään, onhan se kilpailija. Mondo kehuu ja suosittelee ainoastaan omaa opastaan, Thaimaa, jossa Koh Samuista on pieni osuus.

Miksi kukaan ottaisi Samuille koko Thaimaan yleisoppaan, jos tarjolla on alueopas, joka nimenomaan keskittyy Koh Samuihin ja Siaminlahdelle?

Vaikka HS on monessa kauhutarina monopolien haitallisuudesta sekä journalismille että ihmisoikeuksille, HS kuitenkin uskaltaa olla näennäisen neutraali uutisoinnissaan.

Jos suomalaiset ahertaa ja tekee jotakin, jota kuka muu missään maailmalla ei ole koskaan tehnyt, se kannattaisi edes mainita. Jos suomalaiset jatkuvasti väheksyvät toistensa hommia, kohta meitä suomalaisia ei enää ole olemassakaan.

New York valitsi Obaman

Julkaisemme kahta eri opaskirjaa Yhdysvaltoihin. New York loppui jo vuosi sitten ja Kalifornia loppuu tämän vuoden aikana.

Tiedostin tilanteen joskus 2 vuotta sitten, jolloin ilmoitin yhteistyökumppaneille, että USA-opaskirjojen uudet painokset siirretään vuoden 2009 alkuun, jolloin USA saa uuden presidentin.

Olen koko ajan olettanut, että uusi presidentti on demokraatti, USA saa jälleen uusia ystäviä, ja sinne matkustaminen lisääntyy. Oppaita ei kaivata ennen vuotta 2009.

Juuri näin näyttää käyneen.

New Yorkissa vain Staten Island valitsi McCainin, kun Obama sai vain 47 prosenttia, tai 73,192 ääntä.

Manhattanilla Barack Obama haali uskomattomat 85% äänistä. Toisaalta tunnelma Manhattanilla oli ennen vaaleja vahvasti Obama-myönteinen. Kävin Harlemissa eräänä sunnuntaina, jolloin kadun varsilla myytiin Obama-nappeja, Obama-teepaitoja, Obama-kaikkea-mahdollista.

Kukaan ei edes maininnut McCainia. Peli oli selvä: Obama sai 490,634 manhattanilaista ääntä.

Queens äänesti Obamaa 75-prosenttisesti, Brooklyn 79-prosenttisesti ja Bronx peräti 88-prosenttisesti.

Meidän on hyvä jatkaa New Yorkin opaskirjan kanssa, kun kaupunki on noin vahvasti (tulevan) istuvan presidentin takana.

Onko Pyhäjärvi Suomen ”Twin Peaks”?

Itsemurha-aalto, salaperäisesti kadonnut teinityttö, koulusurmaajan kotipaikka, merkillisiä yhteensattumia?

Tunnen Suomen hyvin. Kun tein matkaoppaita Suomesta Lonely Planetille, Insight Guidelle ja omalle kustantamolle, kävin melkein kaikissa Suomen kaupungeissa ja kunnissa. Merkittävä poikkeus tästä kaikesta on Pyhäjärvi. En siis ole käynyt koskaan Pyhäjärvellä enkä tiedä siitä juuri mitään. Ehkäpä siksi Pyhäjärvi kummittelee nyt mielessäni vahvemmin kuin mikään muu paikkakunta Suomessa.

Listataanpa muutama tapaus: nuorten miesten itsemurha-aalto 1990-luvun lopussa, kuusi itsemurhaa vuonna 2006, nuorten tyttöjen kuolema liikenneonnettomuudessa, Kauhajoen koulusurmaajan kotitausta ja nyt Eveliinan katoaminen. Liian monta tragediaa yhden paikkakunnan osalle?

Otetaan esimerkiksi Eveliina-tarina. Se on alusta loppuun valhetta. Kukaan ei selviä lokakuun lopulla yhdeksää päivää metsässä kevyissä vaatteissa. Eveliinan väitettiin selviytyneen syömällä etanoita. Lokakuun lopussa ei etanoita enää esiinny luonnossa, ainakaan sankassa metsässä. Miten kukaan voi maata yhdeksää päivää kuusen juurella, pyrkimättä edes ryömimään kotia kohti? Miten kukaan voi kiivetä kuuseen? Miten kuusesta voi olettaa tulla nähdyksi? Miten kukaan voi ensin kiivetä kuuseen ja sitten olettaa, että lentokone näkee hänet?

Miten toisella paikkakunnalla asunut sisko pystyy kertomaan tällaisia yksityiskohtia, jos Eveliina itse on niin huonossa kunnossa?

Jos Eveliinalla oli kevyet vaatteet päällä, hän on ehdottoman varmasti lähtenyt jonkun autoon – ei suinkaan ulkoilemaan. Jos kännykkä on jäänyt kotiin, se voi indikoida halua estää kenenkään perään huutelu. Jos näin on, kuka haki Eveliinan autolla, ja mitä salattavaa tapaukseen liittyy?

Yleisen elämänkokemuksen ja maalaisjärjen kautta asia voi olla vain kutakuinkin näin: Eveliina on joutunut poistumaan kotoaan ja jopa kotipaikkakunnaltaan jonkun autolla liikkuvan henkilön avustuksella. Koska asiaan liittyy jokin salattava seikka, on matkapuhelin jätetty tarkoituksellisesti kotiin. Yhdeksän päivän katoamisen aikana Eveliina ei ole ollut metsässä kuin muutaman päivän, jos sitäkään. Jos lehtitietojen mukaan Eveliina on ”olosuhteisiin nähden kohtalaisessa kunnossa”, hän on ainakin osan yhdeksästä päivästä ollut muualla kuin kuusen juurella syömässä etanoita.

Miksei Eveliinaa löydetty koirien, etsintäpartioiden, lentokoneiden ja muiden ammattilaisten toimesta, jos Eveliina muka oli niin lähellä kotia, alun perin paremmassa kunnossa kuin yhdeksän päivän jälkeen? Miksi hän muka yhdeksän päivän ”etanakuurin” jälkeen vielä jaksoi huutaa apua? Miksi hänen äänensä kuultiin tuolloin mutta ei esimerkiksi viikkoa aikaisemmin, kun häntä oikeasti etsittiin?

Suomen tragedia on oikeastaan se, että kukaan ei ole kiinnostunut selvittämään Pyhäjärven asioita. Netistä löytyy keskusteluista kommentteja alkoholismista ja ahdistuksesta. Onko se kuitenkaan mikään selitys, tällaisessa maassa? Twin Peaks –televisiosarjassa sentään halutaan selvittää mikä paikkakunnalla on pielessä.

Kyse on koko Suomen tulevaisuudesta. Mitä jos tällainen häiriökäyttäytyminen leviää kymmenille paikkakunnille? Vai onko se jo levinnyt? Miksi kasvattaa ja kouluttaa 20 vuotta lapsia, jos he parikymppisinä tekevät itsemurhan tai ajautuvat holtittomasti tappavaan liikenneonnettomuuteen?

Jos kukaan ei välitä Pyhäjärvestä, välittääkö kukaan silloin, kun meidän omilla paikkakunnillamme alkaa nuorten itsemurha-aalto?

Jos Suomen johtavat poliitikot puhuvat ainoastaan ”ilmastonmuutoksesta” (joka ahdistaa etenkin nuorisoa), lesbojen oikeuksista (lue: etuoikeuksista), globalisaatiosta, palestiinalaisten tukemisesta tai suomalaisten syyllisyydestä sotiin, keskitysleireihin, juutalaisten luovutuksiin, rasismiin, muukalaisvihamielisyyteen tai väärään äänestyskäyttäytymiseen, millaista tukea, apua ja turvaa Pyhäjärven nuoret voivat odottaa omalta presidentiltään tai kansanedustajiltaan?

Minun mielestäni on ensin selvitettävä, miksi Eveliinan tarina valehdeltiin. Ja seuraavaksi jonkun vastuullisen, hyvää tarkoittavan ja ihmisyyttä oikeasti edustavan tahon on mentävä Pyhäjärvelle tuomaan toivoa, turvallisuutta ja elämänhalua, jopa ja nimenomaan marraskuussa. Ei rahaa, ei lääkkeitä vaan silkkaa ihmisyyttä.

Perinteet kunniaan?

Olen käynyt ehkä 80 eri valtiossa, joissakin kymmeniä kertoja.

Jos jokin yhteinen seikka yhdistää näitä vieraita valtioita, ja erottaa ne Suomesta, on kansallisen perinnön, tai perinteiden, kunnioittaminen. Turismi, kaikessa noloudessaankin, perustuu paikallisen perinnön kunnioittamiseen.

Kun turistilaumat tungeksivat johonkin katsomoon seuraamaan kansantanssiesitystä, ne itse asiassa ylläpitävät paikallisen kulttuurin jatkumoa, antamalla taloudellisia edellytyksiä paikalliskulttuurin säilymiselle. Balin Ubudin jokailtaiset tanssiesitykset ovat erinomainen esimerkki tästä.

Suomi sen sijaan on menettämässä hurjaa vauhtia tuntuman omaan kulttuuriinsa, perintöönsä ja taustatekijöihinsä.

Suomen nujertuminen ensiksi Ruotsin kuningaskunnan ja sitten Venäjän keisarikunnan alusmaaksi oli hirmuinen isku kansallemme. Siitä kuitenkin noustiin 1800-luvun ihanteiden ansiosta. Vienan Karjalan lahja Suomen kansalle oli kalevalainen runonlaulu. Kalevala maalattiin, sävellettiin ja ennen kaikkea puettiin itsenäisyystaistelun viittaan. Se taistelu voitettiin 1917.

Itse olisin valmis ihannoimaan vuosien 1917-39 kehitystä, kokonaisessa Suomessa, kaikkine puutteineenkin ja takaiskuineen. Joka tapauksessa 1930-luku oli sosialidemokraattien etemistä ja äärioikeiston taantumista aina talvisodan alkupäivään saakka.

Suomen nujertaminen tapahtui vasta 1944 ja sen jälkeen, kun valvontakomissio asettui Hotelli Torniin ja loppujen lopuksi sai arvokiinteistön niin huonoon kuntoon, että se piti remontoida kokonaisuudessaan. Ryssän riehuminen jatkui siis Helsingissä, alettuaan 30.11.1939 koko itärajan pituudelta.

Suomen alistaminen Neuvostoliiton tarkoitusperien pelinappulaksi alkoi viimeistään valvontakomission toimista, mutta se ei päättynyt "vaaran vuosien" jälkeenkään.

Hassua mutta totta, itse Neuvostoliitto oli äärimmäisen puritaaminen maa. "Neuvostoliitossa ei ole seksiä", jäi lentäväksi lauseeksi jostakin television suorasta lähetyksestä.

Puritaaminen Neuvostoliitto kuitenkin lietsoi vallankumouksia kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Suuret ikäluokat, etenkin ns. taistolaiset, heittivät tarkoituksella, eittämättä NL:n myötävaikutuksella, perinteiset arvot romukoppaan ja aiheuttivat laajaa hämmennystä uusilla arvoillaan (tai niiden puutteella).

Legendaarinen NL:n strategia oli luoda hämmennystä, kaaosta ja anarkiaa länsimaihin, myös Suomeen, lietsoa yleislakkoja ja liikehdintää ja johdatella demokratioita kohti sellaista anarkiaa, jossa yksipuoluediktatuuri ja puna-armeija voisivat sitten tulla "vapauttamaan" anarkiaan joutuneen valtion.

Suomalaiset, jotka edistivät tällaista ohjelmaa, eivät välttämättä ymmärtäneet omaa rooliaan neuvostoliittolaisina pelinappuloina. Yhtä vähän he ymmärsivät, kuinka puritaaninen NL todellisuudessa oli.

Hinta oli kuitenkin kova. Suuret ikäluokat pilkkasivat sotaveteraaneja, perinteisiä arvoja, kotia, uskontoa ja isänmaata.

Suuri projekti ei onnistunut, onneksi, vaan itse asiassa koko Neuvostoliitto romahti omaan mahdottomuuteensa.

Suomen ongelmaksi jäi pesänselvityksen jääminen pois ohjelmasta. Sen sijaan Baltian maat, Puola, Unkari ja käytännössä kaikki Neuvostoliiton anastamat alueet tekivät selkeän pesäeron yksipuoluediktatuuriin, siivosivat oman pesänsä ja tekivät selkeän arvovalinnan (Myös Venäjä ehti aloittaa tämän prosessin 1990-luvulla, kunnes se alkoi taantua 2000-luvulla).

Suomi EI TEHNYT tätä pesänselvistystä. Suomen linjaa veti mielestäni aivan väärään suuntaan sosialidemokraatti Mauno Koivisto, joka tunnetusti vastusti jopa Baltian maiden itsenäistymistä sekä Karjalan palautusta. Koivisto asettui vieraan valtion ymmärtäjäksi ja sen imperialismin takaajaksi, vaikka sillä hetkellä olisi ollut tilaisuus ajaa demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeudenmukaisuutta.

Koska Suomi ei tätä pesänselvitystä tehnyt, Suomen kommunistit ja vasemmistopopulistit saivat hiljaisen hyväksynnän ja uuden alun. Vehkeily yksipuoluediktatuurin kanssa ja sen tarkoitusperien edistäminen eivät siis muodostuneet kriminalisoiduiksi teoiksi Suomen lainsäädännössä tai moraalissa. Ne jäivät odottamaan sopivaa hetkeä nousta, jalostettuina ja entistä jääräpäisempinä, osaksi suomalaista todellisuutta.

Nyt on se aika, jolloin vasemmistopopulistien jo neuvostoaikana hellimät opit, ihanteet ja ajatukset on päästetty kukkimaan. Emme tiedä, onko tämä prosessi tahallinen vai pelkästään monen yhteensattuman summa.

Joka tapauksessa on tunnettua, että Suomen ylimmässä johdossa on aiemmin vahvasti vasemmiston äärilaidalla viihtynyt ay-juristi. Kuten aiemmassa blogissani korostin, Tarja Halosen valinnat vuoden 1918 tapahtumien muisteluissa osoittavat, että Suomen johto korostaa väkivallan, terrorin ja venäläisillä aseilla tapahtuneen vallankumouksen kunnioittamista. Samaan aikaan Halonen väheksyy demokratiaa, laillista hallintoa ja tämän vallankumouksen vastavoimaa.

Tämä arvovalinta ei voi olla pelkästään hyvä asia. Itse asiassa se voi olla erittäin huono ilmiö.

Taistolaissukupolvien toiminta suomalaisten perusarvojen kumoamiseksi ja naurunalaisiksi asettamiseksi ei missään vaiheessa kokonaan lakannut olemasta. Suomi ei suostunut tekemään pesäeroa Neuvostoliiton myötäilemiseen. Suomi ei onnistunut nousemaan uudistuneena, vapaana demokratiana vuoden 1991 jälkeen, vaan se jollakin, tai useammalla, tasolla jämähti suurten ikäluokkien anarkiaan, sotaveteraanien rienaamisen, perinteiden häpäisemisen ja arvojen kaatamisen tielle.

Nyt kyyninen suomalainen kansa ei voi, osaa, uskalla tai kehtaa pitää kiinni ikiaikaisista suomalaisista arvoista, perinteistä ja historiasta.

Erityisesti suomalainen yhteiskunta on koko ajan etsimässä uusinta uutta, ikään kuin kaikki uusi voisi korvata kaiken sen, mitä sukupolvien aikana suomalainen kansa on oppinut pitämään kestävänä, hyvänä ja kunniotettavana.

Me varttuneemmat, me, jotka saimme kodista, koulusta ja kadultakin edes ripauksen vanhoja kunnon arvoja, maalaisjärkeä ja katu-uskottavuutta, me kyllä pärjäämme. Me naureskelemme hyväntahtoisesti nykyajan kotkotuksille, koska hyvin muistamme vanhat arvot, joita isovanhempamme tai jopa vanhempamme edustivat.

Mutta lapset ovat nyt vaarassa. Lapsilla ei ole enää sellaista arvopohjaa, johon he voisivat tukeutua. Perinteiden puuttuminen, tai niiden täydellinen halveksunta, ei tee meistä hieman vanhemmista suomalaisista hulluja, mutta lapsien suhteen en olisi aivan varma.

Muuan ystäväni vakuutti, että Pohjanmaalla kunnioitetaan edelleen vanhoja arvoja. Mutta uusimmat ampumavälikohtaukset olivat nimenomaan Pohjanmaalla: Kauhajoella ja Oulussa.

Ja ystäväni on myös vanhempaa polvea.

Suomeen saapuvat turistit eivät ehkä löydä sellaista perinneohjelmaa, joka kuuluu monien muiden maiden turistiohjelmaan. Ehkäpä Suomen ”brändi” on nyt kouluammunnat, kotitekoisten pommien räjäyttely ostoskeskuksissa, itsemurhat, masennus, vihanlietsonta ja sekopäisyys. Tuleeko Suomesta extreme-matkailun suosikkikohde – selviytyminen hengissä suomalaisissa ostoskeskuksissa tai koulurakennuksissa muodostuu nyt tehtäväksi, johon kaikkein rohkeimmat reppumatkailijat uskaltavat itsensä asettaa.

Onko Suomi sellainen eksoottinen matkakohde, jossa jokainen ihminen on täydellinen kopio jostakin vieraasta kulttuurista – mitään suomalaista ei enää ole, ei ihmisissä, ei kulttuurissa, ei missään?

Kiire

Olen ollut erityisen kiireinen viime kuukaudet. Sanottavaa olisi kuitenkin runsaasti. Katsotaan, jos aikaa löytyy jatkossa.