Ehdotus jännitysromaanin ensimmäiseksi luvuksi

04.10.2005 klo 21.50

- Entten tentten teelika mentten, ajatteli Pauli Törö lähestyessään Suomen tullia. Jonoja oli kaksi, ja Pauli vaistomaisesti valitsi vasemman kaistan.
- Toisaalta tuossa on vihreä valo, hän ajatteli ja jäätyään jonon jatkoksi käänsi avainta ja auton moottori vaikeni. Pauli sammutti valot ja varmisti, että rekisteriote ja passi olivat valmiina Suomen tullia varten.
Takana oli huikea ajosuoritus ensin Imatran raja-asemalta Viipuriin ja tankkauksen jälkeen melkein suoraa tietä Vaalimaan suuntaan. Bensan hinta oli vuoden loppuun jäädytetty tasolle, joka Viipurin Nesteellä oli 19,30 ruplaa.
- Se tietää noin 60 senttiä litralta, eli puolet Suomen hinnoista, oli Pauli kertonut kaikille, joita asia tuntui kiinnostavan.
Pauli tankkasi usein Viipurissa, aina Nesteellä kahdesta syystä. Bensa oli luotettavampaa kuin muualla ja sen verran piti olla isänmaallinen, että suosi suomalaista yritystä Viipurissa, sentään vanhassa suomalaisessa kaupungissa.
Syksyllä 2005 oli rajanylitys muuttunut helpommaksi. Ei enää tarvittu pikkulappuja, ja nyt Venäjän rajalla saattoi jo ajaa pysähtymättä, kun ajoi Suomen puolelta Vaalimaalta itään. Toiseen suuntaan riitti pelkkä passin vilauttaminen, ja siksi olikin hämmentävää jämähtää jonoon Suomen tullissa.
Vasen kaista veti, mikä oli Paulista tyydyttävää. Vihreä valo paloi koko ajan, kun taas oikea jono ei liikkunut ollenkaan.
Se oli merkillistä, mutta merkillistä oli myös Suomeen pyrkivien autojen valikoima. Kun jonoa oli syntynyt näin paljon, oli kerrankin tilaisuus tarkastella millaisia autoja oli matkalla länteen.
Pauli hätkähti.
Jonossa oli ainakin parikymmentä pakettiautoa, ja kaikissa oli Venäjän rekisterilaatat. Tällaista ei aikaisemmin ollut ollutkaan. Yleensä rajan yli kulki henkilöautoja, suomalaiset tankkaamassa idän suuntaan ja venäläiset omilla ostosmatkoillaan.
Paulin ajatukset katkesivat, kun edellä olevat autot liikahtivat eteenpäin, ja sitten oli jo noustava autosta ja käytävä vilauttamassa passia ja rekisteriotetta suomalaiselle rajavartioston työntekijälle.
Hän oli yksin työssä.
- Tuo oikea jono ei etene ollenkaan, Pauli huikkasi lasissa olevan aukon läpi virkailijalle.
- No, olen yksin tänään, vastasi nuori mies kohteliaasti mutta silminnähden rasittuneena.
- Siellä palaa punainen valo koko ajan, eikö kannattaisi antaa jotakin tietoa, huolehti Pauli nähtyään pitkän jonon juuttuneen paikalleen.
- En tiedä, missä työkaverit ovat. Aika moni taitaa olla sairaana tänään, harmitteli virkailija ja antoi passin ja rekisteriotteen.
Pauli kiitti ja palasi auton luo, pani paperit häikäisysuojaan piiloon, käynnisti auton ja antoi sen hitaasti valua tullialueen ohi.
- Ei ketään, ajatteli Pauli ja totesi, että varakanistereissa ollut ylimääräinen bensa pääsi turvallisesti rajan yli. Sitten hän alkoi ajatella Suomen tullin tilannetta.
- Näinkö Schengen-rajaa valvotaan, sanoi Pauli ääneen ajaessaan Teboilin hallitseman rajahuoltoaseman ohi ja kaasuttaessaan 50:n rajoitusalueella lievään ylinopeuteen. Oli edessä vielä 186 kilometriä Helsinkiin – kahden tunnin ajorupeama.

05.10.2005 klo 00.30

Ajelin äsken Viipurista Helsinkiin. Karusel-hypermarket on tosiaankin mahtava kauppa, sieltä saa mitä vaan herkkuja! Ostin evästä ja ajoin suoraan Venäjän tulliin ja nopeasti pääsin yli. Pitempi jonotus oli Vaalimaalla, Suomen tullissa.
Kaksi jonoa, itse vasemmassa, joka eteni. Oikea jono seisoi.
Kun näytin passiani, kysyin, miksei oikea jono etene.
Nuori kaveri oli juuri leimannut viiden venäläisen passit, ja hän totesi jokseenkin rasittunut ilme kasvoillaan, että hän yrittää yksin hoitaa passin leimausta. Kysyin missä ovat muut, hän sanoi
- "En tiedä, sairaana taitavat olla".
Tilanne oli jo 8 km ennen Vaalimaata Venäjän puomilla sellainen, että kiinnitin huomiota venäläisten pakettiautojen suureen määrään. Silläkin puomilla oli jonoa.
Nyt siis Suomen tullia ylläpitää tiistai-iltaisin yksi nuori mies, jonka koko aika menee passien leimaamiseen.
Koko Schengen-raja on yhden nuoren miehen varassa, yhtään autoa ei tarkisteta, ja toinen jono seisoo.
Meillä on kaikki syy uskoa, että ne ainakin 20 venäläistä pakettiautoa olivat yhtä aikaa matkalla Suomeen tiistaina klo 22 täysin kunniallisella asialla, mutta me emme koskaan tule tietämään, miksi venäläiset tulevat Suomeen pakettiautoilla, ja mitä niissä on sisällä. Me vain emme voi koskaan tietää. Tämä johtuu siitä, että yksi mies valvoo Schengen-rajaa, eikä hän tarkista ainoatakaan autoa.
Jos kuvitellaan Jukka Putkosen visio Venäjän sotilaallisesta hyökkäyksestä Suomeen (joka on spekulaatiota), voidaan ymmärtää, miten äärimmäisen hauras on Suomen asema silloin, kun yhdellä satunnaisella arki-illan hetkellä ainakin 20 pakettiautoa ylittää rajan ilman minkäänlaista tullitarkastusta.
TV lähetti taannoin lyhyen dokumentin suomalaisesta autosta, joka kuljetti ison koneen, yhden leikkiaseen, pari pussillista jauhoa Suomesta Viipuriin ja takaisin. Kukaan ei tarkastanut näitä tavaroita.
Suomen turvallisuus on siis täysin auki.
Venäjän tullissa katselin isoa plakaattia, joka mainostaa venäjänkielistä Radio Sputnikia, jolla on taajuudet Pietarissa ja Helsingissä.
Mietin, kuinka venäläiset eivät ole epäröineet perustaa venäjänkielistä radioasemaa Suomeen, tai kymmeniä venäläisten vetämiä kauppoja tai bisneksiä. He ovat napanneet suurimman osan rekkaliikenteestä, ja äskettäin Venäjän valtiota lähellä oleva LUK-Oil osti Stalinin sotasaaliina tunnetun Teboilin.
Teboil puolestaan hallinnoi suvereenisti Vaalimaan rajakauppaa, samoin mm. Tampereen ja Heinolan moottoritietä komeilla huoltoasemillaan.
Suomen riippuvuus Venäjän öljystä näkyy muutenkin: "Tammi-heinäkuussa Suomi toi Venäjältä melkein puoli miljoonaa tonnia vähemmän raakaöljyä kuin vuotta aikaisemmin. Maksoimme kuitenkin Venäjälle 49 prosenttia suuremman öljylaskun."
Kuinka hyvin Suomessa tiedostetaan Venäjän potentiaalinen uhka, suhteessa Suomen tasavallan itsenäisyyteen, suvereenisuuteen ja koskemattomuuteen, ja kuinka suurena ongelmana maamme johto pitää Venäjän miehitysvaltaa niillä Suomen laillisilla alueilla, joiden Venäjä tunnusti kuuluvan Suomelle vuoden 1918 alussa, sekä sopimuksin mm. 1920 ja 1932?
Kuinka paljon Venäjä kunnioittaa Suomen alueen koskemattomuutta, jos Suomen johto ei edes itse tunnusta niitä omia itäisiä alueitaan, jotka Venäjä oli valmis tunnustamaan 1918, 1920 ja 1932?
Mitä Suomeen tuodaan myöhään arki-iltaisin, kun Suomen rajoja vahtii yksi ylityöllistetty nuori mies, miten syvällä Venäjän lonkerot ovat Suomen yhteiskunnassa, radioineen, bisneksineen ja ylisuurine suurlähetystöineen, miten tärkeä loppu-Suomi on Suomen johdolle, kun itäinen Suomi (Karjala, Salla ja Petsamo) eivät näköjään merkitse yhtään mitään Suomen johdolle, eduskunnalle, intelligentsialle, medialle tai mielipidejohtajille?
Mihin Suomi on menossa?

Pauli luki kirjoituksensa netistä, virnisti tyytyväisenä ja siirtyi makuuhuoneeseensa. Vaikka hän sammutti heti valot, uni ei tullut.

Varttitunnin kuluttua Tehtaankadun Venäjän suurlähetystön päivystävä virkailija avasi KareliaForumin keskustelupalstan. Luettuaan uusimmat viestit hän otti keltaisen muistipaperiliuskan käteensä.
- Operaatio saanut havainnon. Matalaa profiilia vaaditaan.

05.10.2005 klo 11

- Emme voi tehdä mitään, sanoi Sergei Andreejev aamun kokouksessa.
- ProKarelia ei riko Suomen lakeja, emmekä voi myöskään protestoida. Hiljaisuus on toistaiseksi ainoa oikea tapa edetä.
Lähetystövirkailija Bagajev nosti kulmakarvojaan.
- Onko Pauli Törö nimimerkki vai oikea henkilö?
Andreejev hymähti. Hän halusi hillitä Bagajevia.
- Vain kymmenen tai korkeintaan sata suomalaista seuraa näitä keskusteluja. Seuranta on toki tärkeää, mutta me luotamme Suomen johtoon täysin. Marginaaliryhmät ovat Suomessa niin mitättömiä, ja suomalaiset itse pitävät heitä kurissa. Turha huolehtia.
- Mutta tässä osuttiin juuri arkaan paikkaan, huomautti Bagajev.
- Automme ovat jo suorittaneet tehtävänsä, ja ostosmatkailu on aina laillinen tapa matkustaa Suomeen ja takaisin. Suomen lehdistö pitää esillä eläkeläisten roolia näillä ostosmatkoilla. Kyllä suomalaiset itse mitätöivät nämä keskustelut.
- Operaatio jatkuu, sanoi Andreejev järkähtämättä. Aamupalaveri oli päättynyt.