Nyt on kuitenkin vetäjä vaihtunut, ja se näkyi heti myönteisesti: matkaopaskirjojen arvioita tuli koko sivun verran. Mikä parasta, tarjolla oli laaja valikoima kustantajia, myös aiemmin Hesarin kokonaan nihiloima Mondo oli saanut kahden kirjan verran huomiota.
Matkailu, turismi ja liikenne muodostavat maailman suurimman elinkeinon, ja sen vaikutukset ovat massiivisia. Tiedän, koska olen ollut alalla melkein koko aikuisikäni.
Jos Hesari tuo esille vain keskitasoisten toimittajien egotrippien selostuksia, siinä häviävät lukijat, matkailuala ja Hesarin maine. Tarvitaan enemmän ammattimaista otetta matkailujournalismiin, sekä erityisesti aikaansa seuraavaa uutisointia.
Päästämällä joukon jatkoksi meidän Liettua-opaskirjamme, Hesari lopetti parin vuoden, eikun peräti neljän vuoden vaikenemisen opaskirjoistamme. No, oli siellä Praha-oppaastamme juttu pari vuotta sitten.
Sinänsä kirjoja ilmestyy liikaa, jotta jokainen voitaisiin uutisoida, mutta Matkailu-sivut ilmestyvät kerran viikossa ja suomalaisten tekemiä matkaopaskirjoja ilmestyy vain muutama kuukaudessa, joten tilaa luulisi ainakin löytyvän.
Kun samaan konserniin kuuluva WSOY julkaisee matkakirjan, se kehutaan nopeasti sekä Hesarissa että Ilta-Sanomissa, mutta muut kustantajat "kilpailevat" Suomen "markkinoilla" saamalla kuoliaaksivaikenevan monopolilehden hiljaisuuden niskaansa.
Meidän Phuket-opaskirjamme pääsi matkakirjojen esittelyssä Ilta-Sanomissa sivun alareunaan mukaan, kun WSOY:n Madventures sai puoli sivua ja näyttävän kansikuvan julki. Lontoon musiikkiopas kehuttiin heti ilmestymisen jälkeen sekä Hesarissa ja Iltiksessä, WSOY:n kirja kun on.
Entäs Phuket-opas? Se oli ollut myynnissä jo melkein 13 kuukautta, kun Iltis suvaitsi uutisoida sen. Pitäisikö yleisurheilun maailmanennätyksetkin uutisoida vuoden kuluttua niiden tapahtumasta?
Joku sanoi, että matkaoppaita ei aina noteerata kun niitä tulee paljon jne jne jne. Mitäs jos pari Formula-1-osakilpailua jätettäisiin uutisoimatta, kun niitäkin on niin paljon?
Meillä oli uutistapauksina ainakin Phuket-opas, joka ainoana ja ensimmäisenä maailmassa kartoitti koko Andamaanien meren turistirannikon tilanteen reilu vuosi tsunamin jälkeen. Sehän oli uutinen. Ilta-Sanomat "uutisoi" kirjan siis 13 kuukautta ilmestymisen jälkeen, Hesari ei koskaan.
Asia on oleellinen, koska Hesarin Matkailu-sivujen silloinen vetäjä nimenomaan tilasi kirjan arvostelua varten. Myös Liettua-opaskirjan julkkareissa kävi Hesarin toimittaja, joka julkeasti kertoi paikalla olleelle Liettuan suurlähettiläälle, ettei aio kirjoittaa tilaisuudesta mitään. Eikä kirjoittanutkaan.
Liettua-kirjan arvioi joku muu.
Se, että matkaopaskirjoja ei uutisoida Matkailu-sivuilla on tietysti lehden sananvapauteen liittyvä ratkaisu, mutta miten uutiskriteerit sitten toteutuvat?
Ihmettelin miksi Hesari ei koskaan tunnustanut paksun Karjala-opaskirjan olemassaoloa, vaikka se ensimmäistä ja ainoata kertaa julkaisi uutta ja kattavaa tietoa muun muassa Petsamon, itäisen Sallan, itäisen Ilomantsin ja muiden luovutettujen alueiden tilanteesta. Minusta sekin olisi uutinen, kaikkien näiden päivittäin julkaistavien, ehkäpä pienempienkin uutisten joukossa.
Vein asian Julkisen Sanan Neuvostoon, kun huomasin Hesarin toimittajan kopioineen lupaa pyytämättä ja lähdettä mainitsematta tekstiä sanasta sanaan tästä vaietusta Karjala-kirjasta. Vedin lopulta kantelun pois, koska rike oli vähäpätöinen ja itse toimittaja on kuitenkin ainoa Hesarin toimittaja, joka on jaksanut tuoda esille luovutettujen alueiden asioita (vaikka onkin suomettunut asenteiltaan ja itsesensuuria harrastava).
Mutta entäs tämä uusien matkailusivujen kirja-arvostelu. Osa kirjoista kehuttiin estoitta, melkein nolottavan ylistäen. Eipä ihme, että kokonaan ilman kritiikkiä jäi WSOY:n kustantama Lentoemäntien ostosopas Aasiaan. Selasin kirjaa kerran, ja siitä olisi helppoa keksiä aiheellistakin kritiikkiä.
Meidän Liettua-kirjamme arvio oli näennäisen myönteinen, mutta asiantuntemattomuus paistoi läpi. Siinä väitettiin, että Liettuaan kannattaisi hankkia erilliset kartat suuriin kaupunkeihin.
Se olisi täysin typerä teko. Ensinnäkin meidän opaskirjamme kartat perustuvat täysin samaan materiaaliin kuin kaikki myytävät kartat, jotka ovat kaikkialla samoja. Meidän kartoissamme on kuitenkin kolme ylivoimaista ominaisuutta:
- niihin on merkitty matkailijoita kiinnostavat kohteet, kuten kaupat ja ostoskeskukset, joita ei näissä myytävissä kartoissa ole ollenkaan.
- niihin on merkitty nimenomaan kaikki ne kohteet, jotka on mainittu kirjan tekstissä, ja samassa järjestyksessä numeroiden kuin tekstissä.
- kirjan tekstiä lukeva löytää kaiken lukemansa myös opaskirjan kartoilta, usein siten, että tekstissä on jo mainittu, mikä numero kohde on kartalla.
Tämä on huippuunsa kehitettyä osaamista, ja voin vetää isostakin summasta vetoa siitä, että meidän karttamme ovat parempia kuin Lonely Planetin, Rough Guiden, Footprintin tai Guide de Routardin oppaiden kartat, suomalaisista kilpailijoista puhumattakaan.
Suurempi ylimielisyys heijastuu tavasta, jolla Romania-Passia lyötiin. Naispuolinen kirjoittaja ei tällä kertaa löytänyt "revanssihenkeä" (kuten eräästä meidän Karjalaa koskevasta kirjasta) eikä edes "ryssä"-sanaa vaan, kauhistus, arvioita eri ihmisryhmistä tai aikuisviihteestä.
Kuulkaas, arvoisat Hesariin kirjoittavat kiihkoilijat: elämä on rosoista ja matkaopaskirjat joutuvat kuvailemaan elämän rosoisuutta sellaisena kuin se on. Menkää itse katsomaan ja nöyrtykää näkemään maailma realistisesti.
Meidän tuleva Berliini-opaskirjamme kertoo, että Saksassa "maksullinen lempi" on laillista. Miten Hesari suhtautuu tähän asiaan? Jos jokin asia on laillista, se on laillista. Hesarin tehtävä ei myöskään ole ottaa poliisin roolia, vaikka jokin asia olisikin laitonta.
Rehellinen matkaopaskirjailija on hyvä ja ammattitaitoinen, jos hän osaa (uskaltaa, viitsii) kuvailla elämää realistisena, ei matkailumainosten tai feministipiirien tai vasemmistopopulistien yksipuolisena propagandana.
Romania-opaskirjan tekijä lähetti terveisiä eräältä ulkomaalaiselta, joka on tätä mieltä:
"I always think that HS is one of the monopole companies controlling most of the media, so as YLE. Those critiques have too much power, and strangely people believe in them. But I heard that many young ones no more read HS, instead get info from the net."
Olisi toivottavaa, että monopolimedia (kuten SanomaWSOY pääkaupunkiseudulla) tai monopoli yleensä (kuten Suomalainen Kirjakauppa monilla paikkakunnilla) saisi todellista, kilpailulainsäädännön mukaista kilpailua. Se ei pelkästään olisi suomalaisen suuren yleisön etu, se olisi lain mukaista toimintaa.
Sitä odotellessa siteeraan vielä Romania-passin kirjoittajan lähettämää kommenttia.
Suomen Tietokirjailijat yrittää kerätä kokoon tietokirjailijoita jotka voisivat arvioida oppikirjoja ammattitaidottomien toimittajien ja tarkoitushakuisten suurkustantajien/ virkamiesten sijasta (Jäsentiedote toukokuu 2008). Siinä on taustalla Opetushallituksen julkaisema skandaalimainen virkamiesten tekemä "tutkimus" jossa suoraan suositellaan tiettyjä nimeltä mainittuja oppikirjoja ja jätetään muut mainitsematta. Taitaisi olla tarvetta tehdä sama matkaopaskirjoille.
Vuosien varrella tekemäni seuranta ainakin osoittaa, että Suomen suurin monopoliyritys on harrastanut kilpailulainsäädännön vastaista toimintaa monella eri tavalla, erityisesti pönkittääkseen oman konserninsa (matka)kirjallisuuden myyntiä, samalla joko haukkuen kilpailijansa tai yrittämällä vaieta ne kuoliaaksi. Ei ihme, että Erkko on Suomen rikkain mies: pääomia voi kumuloida vaikka hallitsevan markkina-aseman väärinkäytöllä...
Mutta joka tapauksessa oli myönteistä nähdä aikaansa seuraava, Suomen markkinoita käsittelevä matkaopasarviokokonaisuus Hesarin matkailusivuilla, ensimmäinen miesmuistiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti