Hesarin "toisinajattelijat" taas pielessä

Hesari julkaisi tänään koko sivun jutun "toisinajattelijoista".

Juttuun oli kuin olikin päässyt yksi toisinajattelija, Pentti Linkola, jonka tunnusmerkit ovat kiistattomia: hän oikeasti ajattelee, hän julkaisee ajatuksiaan, niissä on sisäistä logiikkaa, hän elää ainakin osittain niinkuin opettaa ja hän on oikeasti establishmentin ulkopuolella.

Sen sijaan yliopistojen professorit tai Yleisradion toimittajat tai valtalehtien päätoimittajat tuskin ovat "toisinajattelijoita". He vain ovat eri mieltä kuin pääkaupunkiseudun monopolilehti, jonka suoltama yksipuolinen propaganda on demarivetoisen monopolilehden näkökulmasta ainoa oikea.

Toisekseen, yhteenkään alle 30-vuotiaaseen "toisinajattelijaan" ei kannata luottaa. Toisinajattelu vaatii elämänkokemusta. Kateudesta, katkeruudesta ja köyhyydestä kumpuavat nuorten ihmisten kokemat ahdistukset eivät ole toisinajattelua vaan nuoruuden kasvukipuja, jopa hulluutta. Nuorten kokema viha on lapsuuden traumoista kumpuava henkinen häiriö, joka voidaan kanavoida mihin tahansa, riippuen kuka lietsoo vihaa äänekkäimmin. Nykyään lietsotaan eniten vihaa ilmanstonmuutoksen nimissä, globalisaatiodebatin vihanlietsonta on ehkä jäänyt kakkoseksi.

"Putinismin" kannattaja ei ole toisinajattelija, vaan massiivisen itänaapurin voimapolitiikkaa myötäilevä suomalainen, jonka asenteet lähentelevät maanpetturuutta. Tosin samanlaisia suuntauksia on kutsuttu milloin suomettuneisuudeksi, milloin ainoaksi ulkopolitiikaksi, milloin Paasikiven-Kekkosen linjaksi. Ne edustavat käytännössä valtavirtaa, koska maamme johtokin julistaa "hyviä naapuruussuhteita". "putinisti" ei myöskään voi olla varsinainen ajattelija, jos menneisyydestä löytyy alkoholismia, huumeriippuvuutta tai psykiatrista hoitoa. Mielen järkkyminen ei ole yhteneväistä "toisinajattelun" kanssa.

"Globalisaatiokritiikki" ei ole toisinajattelua, koska maamme presidentti edustaa sitä itsekin. Toisinajattelijan olisi oltava eri mieltä, ei samaa mieltä, valtaa pitävien kanssa.

Hesarin lista on jälleen kerran osoitus siitä, miten monopolimedia käyttää häikäilemättömästi hallitsevaa markkinaosuuttaan väärin.

Todellisuudessa "toisinajattelijat" ovat niin eri linjoilla kuin maamme johtoa myötäilevä Hesari, ettei Hesari edes halua/uskalla/kehtaa mainita näitä ihmisiä.

Esimerkiksi kukaan Karjalan palautuksen kannattaja ei ole listalla, vaikka Karjalan palautusta kannattava on todellinen toisinajattelija: hän on eri mieltä kuin lähes kaikki ministerit, presidentti, kansanedustajat, päätoimittajat ja vasemmistopopulistiset kolumnistit. Vankkaa mielipiteenmuodostusta tulee runsaasti ProKarelian ja Aluepalautus ry:n suunnalta, ja nimet ovat yleisesti tiedossa. Silti HS vaikenee näistä todellisista toisinajattelijoista.

Hesarin kritiikot puuttuvat myös listalta. Näistä tunnetuimpiin kuuluva henkilö on kirjoittanut ainakin kaksi Hesaria kritisoivaa kirjaa. Tämä myös Karjalan palauttajana tunnettu intellektuelli toisinajattelija on vaiettu Hesarin sivuilla (mikä onkin selkein toisinajattelun tunnusmerkki).

Ottamalla kaikenmaailman dandyjä ja kettutyttöjä sekä valtiollisissa viroissa olevia professoreja mukaan Hesari on tehnyt toisinajattelulle karhunpalveluksen.

Paitsi siinä, että artikkelin julkaiseminen avaa (toivottavasti) laajemman keskustelun suomalaisesta toisinajattelusta.