lauantai 5. heinäkuuta 2008

Suomalaisen keskustelun haasteet: Saksa, Saksa, Saksa

Saksa on suomalaiselle keskustelulle suurin haaste. Itse olen kompastellut Saksa-kritiikissä, koska meidän suomalainen mediamme ja koko kansainvälinen viihdeteollisuus ovat demonisoineet Saksan niin tehokkaasti.

Kerran parikymppisenä olin palaamassa interreilaamasta Hampurista pohjoiseen. Junassa kerroin puujalkavitsejä saksalaisista uusille tuttaville. Kun nousimme junasta Puttgartenissa, eräs junassa ollut saksalainen mies tuli juttusilleni. Hän puhui hyvää suomea, ja sanoi paheksuvansa saksalaisvitsejäni. Minun virheeni!

Toinen tapaus ei muistu mieleeni, muuten kuin siten, että Saksassa aiemmin asunut tuttavani kritisoi turhaa Saksa-kritiikkiäni. Tästäkin tapauksesta on jo vuosia.

Saksa-kuva on kehittynyt sen jälkeen, kun Itä-Saksa on palautettu Saksan liittotasavallalle, ja kirjallisuus on tullut tutuksi.

Suomelle Saksa muodostaa täysin poikkeuksellisen historiallisen suhdekehikon kuin millekään toiselle valtiolle.

Suomen erityissuhde on tuomittu mutta samalla täysin väärin ymmärretty. Suomen olisi rehellisesti avattava Saksa-arkku.

Tällaiset erikoisuudet tulevat esille.

SUOMI KRITISOI SAKSAA AINUTLAATUISESTI

- Saksa "myi" Suomen Neuvostoliitolle vuoden 1939 salaisissa neuvotteluissa ja sopimuksissa, jotka natsi-Saksa ja Neuvostoliitto solmivat keskenään.

- Saksan vetäytyvä armeija poltti Lapissa kaikki talot. Saksaa voi myös ymmärtää: jatkosodan aikana hyvät suhteet Suomeen olivat muuttuneet sotatoimiksi. Yksilöinä saksalaiset eittämättä pitivät Suomesta ja suomalaisista jatkosodan aikana (ja päinvastoin), joten suuttumus on ymmärrettävissä. Tosin Suomikin toimi Lapin sodan aikana Neuvostoliiton pakottamana.

SUOMI KIITTÄÄ SAKSAA AINUTLAATUISESTI

- Saksa auttoi Suomea ylläpitämään itsenäisyyden ja monipuoluedemokratian vuonna 1918.

- Saksa oli ennen sotia ja miksei tähän päivään saakka todellinen eurooppalainen kulttuurivaltio, jonka anti maailmalle ja Suomelle käsittää luterilaisuuden ohella koko kulttuurielämän kirjon, kaupan, teknologian ja monen muun alan osaamisen kärjen.

- Saksa käytännössä pelasti edes tynkä-Suomen näennäisen itsenäisyyden Tali-Ihantalan taisteluissa kesällä 1941. Suomi olisi murtunut ja joutunut kokonaan miehitetyksi ilman Saksan antamaa apua.

- Saksa ei miehittänyt Suomea II Maailmansodan aikana, vaikka se teki niin melkein kaikkialla muualla.

- Saksa ei koskenut yhteenkään Suomen-juutalaiseen II Maailmansodan aikana. Sen sijaan Suomen juutalaiset osallistuivat muiden mukana sotaan laajentumishaluista bolshevikkidiktatuuria vastaan.

Vasemmistopopulistit ovat rynnänneet potkimaan päähän sekä Saksaa että myös Suomea sotien jälkeen, kun Saksa ja erillisesti Suomi ovat maanneet verissäpäin ylivoimaisen väkivaltakoneiston musertamina.

Jokainen vasemmistopopulisti maksaa itse oman riekkumisensa hinnan aikanaan, mutta ylilyönnit loukkaavat sotien uhreja ja kaiken menettäneitä syyttömiä siviilejä.

Ennen sotia, sodissa tai sotien jälkeen ei Suomi ollut Saksa eikä Saksa ollut Suomi.

Suomi oli monipuoluedemokratia, jonka eri kansanedustajat esittivät hyvinkin kriittisiä kommentteja natseista. Samalla pieni osa suomalaisista oli natsimyönteisiä. Tämä eroaa rankasti sotien jälkeisestä todellisuudesta, missä melkeinpä sata prosenttia Suomen poliitikoista oli rähmällään ihmisoikeuksia räikeästi loukanneen neuvostodiktatuurin edessä!

Suomella "ei ollut juutalaisongelmaa", eikä Suomen juutalaisia vainottu eikä luovutettu mihinkään. He osallistuivat samalla puolella kuin Saksa, taistelussa laajentumishaluista neuvostoterroria vastaan.

Suomen vapaa lehdistö salli kirjoituksia, jotka myötäilivät natseja, mutta samalla eduskuntaa myöten esitettiin murskakritiikkiä natseista. Kuuluisin tapaus lienee nuorsuomalaisen ulkoministerimme Rudolf Holstin humalapäissään esittämä Hitler-kritiikki diplomaattisessa tilaisuudessa vuonna 1938. Holsti erotettiin virastaan tämän tapauksen jälkeen.

Ja entä koko 1930-luku? Tuolloin suomalainen monipuoluedemokratia näki vaaleista toiseen sosialistien kasvavan menestyksen, ja samoin 1930-luvulla äärioikeisto laitettiin kuriin. Suomi kehittyi samalla pasifistiseen suuntaan eikä ollut valmiina talvisotaan. Kun vuosikymmen lähensi loppuaan, Suomi lähinnä alkoi valmistautua olympiakisojen isännäksi, vuodeksi 1940.

Tosiasia on se, että Saksa petti Suomen Neuvostoliiton kanssa 1939, ja sen seurauksensa Suomi menetti maaliskuussa 1940 Karjalan, puoli miljoonaa Suomen siviilikansalaista joutui maanpakoon, ja Suomen laillinen ja tunnustettu maakunta puhdistettiin etnisesti, vain sen takia, että Stalin oli "sopinut" Hitlerin kanssa, että Suomi "kuuluu" Neuvostoliitolle.

Tuon rikoksen jäljet ovat edelleenkin näkyvissä Vaalimaan rekkajonoissa, Suomen keskellä kulkevissa piikkilanka-aidoissa ja etnisesti puhdistetuissa suomalaiskaupungeissa, Viipurissa, Käkisalmessa ja Sortavalassa.

Suomalaiset näkevät Saksan täysin toisin kuin useimmat muut maat. Tosiasiat olisi hyvä tunnustaa, myöhäänkin, pikemminkin, kuin ei koskaan.

Ei kommentteja: