Matkamessujen matka-arvonnoista

Monet menevät matkamessuille saadakseen täyttää eri matkailuyritysten kilpailukuponkeja.

Jos pyöristetään lähimpään tasalukuun, niin kukaan näistä messukävijöistä ei voita mitään.

Silti messuvieraat naiivisti uskovat, että kuponki kannattaa täyttää.

Todellisuus on jotain aivan muuta. Matkailuyrityksillä on ainakin kaksi tavoitetta näissä messuarvonnoissa. Ensiksikin yritykset uskovat, että suuri yleisö muistaa yrityksen nimen jatkossa, siellä matkatoimiston tiskillä, kun matkaa valitaan. Toinen tavoite on asiakasrekisterin laatiminen: kilpailuun osallistuneille voi jatkossa mahdollisesti lähettää mainoksia.

Ääritapaus sattui joskus 1990-luvun alkupuoliskolla. Olin hetken tämän yrityksen sisällä. Messujen alla se onnistui saamaan arvokkaan rannekellon arvottavaksi matkamessuilla. Kun messut olivat ohi, yrityksen omistaja mainitsi ohimennen, että hän pitää kellon itse. Mutta messuilla kupongin täyttäneet messuvieraat pääsivät suoramarkkinoinnin kohteiksi!

Toivon sydämestäni, että tämä tapaus oli ainoa laatuaan. Käytännössä kukaan ei kuitenkaan valvo sitä, arvotaanko messuilla luvattu tuote todella kupongin täyttäneiden kesken, vai jääkö se yrityksen johtajan yksityiseen käyttöön (tai onko mitään palkintoa koskaan ollutkaan).

Matka-arvontojen pimeä viesti on kuitenkin tämä: voit voittaa ilmaisen matkan, mutta muuten matka on aina täysihintainen. Kun arvonta herättää kaukokaipuuta, lopulta arvontaan osallistunut marssii matkatoimistoon ja maksaa matkan kokonaishinnan omasta kukkarostaan.

Itse ajattelen toisin.

Kuten suomalaiseksi syntyminen on "lottovoitto", samalla tavalla "matka-arvonnan voitto" syntyy käyttämällä matkaopaskirjoja.

Kun hyvä matkaopaskirja kertoo kaikki vaihtoehdot, kuka tahansa voi valita haluamansa vaihtoehdon ja päästä matkaan, omalla budjetillaan.

Olen jo 1980-luvulta asti käyttänyt tunnettua matkaopassarjaa vain siksi, että se luokittelee majoituksen hintaluokkiin ja antaa hintaesimerkkejä. Sen sijaan, että turhaan haikailisin ilmaisia matkoja arvonnoissa (ja lopulta päätyisin monopolitilannetta vastaavaan ylihintaisen standardimatkan ostajaksi), olen aina käyttänyt matkaopaskirjoja ja saanut haluamani matkan, omalla hinnallani.

Kun loimme suomalaisen matkaopassarjan 1990-luvun alussa, pyrimme myös samaan kolmen hintaluokan listaukseen.

Ideana on se, että kallein hintaluokka palvelee majoittumisen ohella myös niitä, joita kiinnostaa päiväkäynnit luksushotelleissa. Se on hyvä idea: iltapäivätee palatsihotellin aulassa on merkittävä osa onnistunutta ulkomaanmatkaa, riippumatta siitä, missä varsinaisesti itse päänsä kallistaa.

Halvat-luokka puolestaan perustuu vain hinnalle. Keskiluokka puolestaan yhdistää laadun ja edullisuuden. Mielestäni jako on nerokas.

Näin jokainen pääsee matkalle, omalla budjetillaan, riippumatta siitä, onko sattunut olemaan se yksi miljoonasta, joka saa ilmaisen matkan, kun kaikki muut, kuten oletus kuuluu, joutuvat maksamaan täyden hinnan.