keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

MEK:n Suomi-kuva tuomittu epäonnistumaan

Matkailu on kaikista ihmisen harrastuksista tai elinkeinoista individualistisin.

Matkailu antaa mahdollisuuden irtautua melkein kaikista arkipäivän estoista: arjen lähipiiri, työyhteisö, kotimaan kulttuuri, kieli ja perinne, kotimaan lainsäädäntö, tavat ja tottumukset, käytännössä kaikki sosiaalinen, yhteiskunnallinen ja valtiollinen kontrolli katoavat tai jäävät taakse, kun yksilö poistuu kotimaastaan jonnekin ulkomaille.

Toisin sanoen: matkailu mahdollistaa yksilötason arjen anarkian. Tämän tietävät kaikki ne ihmiset, jotka ovat harrastaneet itsenäistä matkailua. Vapaus ja vastuu yhdistyvät matkailussa yksilönvapauteen, jota ei voi kotimaassa kokea.

Joskus tämä näkyy kielteisesti: ulkomailla turistit sekoilevat pahemman kerran.

Matkailun hallinnoiminen valtiollisena virastona, keskusjohtoisesti, on siten jo lähtökohtaisesti ristiriidassa matkailun anarkistisen luonteen kanssa.

Tämä ei sinänsä tee Matkailun Edistämiskeskuksesta kelvotonta, päinvastoin. Matkailussa on loputtomasti hallinnoimista.

Nyt MEK on kuitenkin tehnyt virheen, johon kotimainen incoming-matkailuala voinee suhtautua vain vaivautuneella väistöliikkeellä.

Suomen pukeminen vääristyneiden värien keinomaailmakuviin on virhe, jota ei olisi pitänyt tehdä.

Helsingin Sanomat siteeraa MEK:iä:

"Tarkoitus on tehdä Suomesta brändi, jota käyttää koko Suomi, niin matkailu, teollisuus kuin muutkin alat."


Apua!

Valtioilla ei voi olla valtiojohtoisesti luotua imagoa. Suomen kuva oli ennen sotia huippu-urheilijoiden ja vielä talvisodassa urheiden taistelijoiden kuva. Sotien jälkeen Suomen kuva oli suomettuneen neuvostoliittolaistuneen satelliittivaltion kuva. Yleisesti Suomi nähdään joko pelkkänä vitsinä tai kylmänä maana.

Olen kantanut asiasta huolta Lonely Planet -opaskirjojen kansikuvien suhteen. Kun päätöksen tekevät australialaiset ennakkoluuloiset kuukausipalkkaiset kirjantekijät, tulos voi olla katastrofaalinen: harmaita lautaseiniä, ydintalven ankeutta tai typerää Lapin-eksotiikkaa.

Mutta nyt MEK on tilannut imagon, joka ei ole edes todellinen.

Hesarin haastattelema imagonluoja kertoo itse näin: "Olemme valinneet dokumentaarisen, jopa lempeän itseironisen tavan kertoa suomalaisesta kulttuurista, jossa on mukana vähän rosoisuutta. Se tuo uskottavuutta..."

Tuskin. Suomalaisten itseironia on tuhoisaa. Se on sotakorvaukset hyväksyneen, omat johtajansa sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä tuominneen, vieraan diktatuurin edessä rähmällään olleen valtion murhenäytelmää.

Uskottavuutta toisi kolme ratkaisevaa muutosta suomalaisessa sisäpolitiikassa:

- Sotasyyllisyyden kumoaminen eduskunnassa.

- Virallinen aloite Karjalan palauttamiseksi Venäjän suuntaan.

- Vasemmistopopulistien vihanlietsonnan kriminalisointi ja selkeä suuntautuminen länsimaisen liberalismin, moniarvoisuuden, avoimuuden ja sivistyksen suuntaan.

On jo aika nähdä Suomen tasavallan aikuistuvan vastuuseen, eheyteen ja hyvään itsetuntoon. Kaikki alkaa Karjala-keskustelun vapauttamisesta nykyisestä nolosta itsesensuurista.

Huonosta itsetunnosta ei synny hyvää jälkeä, ja itseironia johtaa vain hämmennykseen.

Todellisuudessa suomalaisen matkailuelinkeinon ainoa vahvuus on juuri siinä sektorissa, jota itse matkailijat edustavat: yksityisissä yrityksissä.

Matkailuelinkeinoa edistävät parhaiten ne yksityiset yritykset, jotka kilpailuasetelmassa onnistuvat luomaan parhaan hinta/laatu-suhteen. Kentällä yksityiset turistit ja yksityiset yritykset luovat asiakaskontakteja, jonne ei kaivata keskusjohtoista tuputusta.

Keskusjohtoinen valtiollinen valtakoneisto ei pysty sanelemaan ajelehtivan "häviäjäkansan" imagoa, ikään kuin nappia painamalla.

Suomen todellinen imago syntyy itsenäisten matkailijoiden omista kokemuksista eri puolella Suomea. Täysin riippumatta siitä, millaisen tippaleipäkuvion joku on tilauksesta piirtänyt.

Maa, joka häpeää itseään ja kokee "itseironian" olevan keino houkutella turisteja, herättää vain myötähäpeää.

Suomen matkailua voi parantaa vain vapauttamalla suomalaiset vuosisatojen ajan jatkuneesta nöyryyttämisen perinteestä, vapauttamalla julkisen keskustelun sotasyyllisyyden purkamisesta, Karjalan palautusvaatimuksista, Tiitisen listan henkilöistä, suomettuneisuudesta ja muista aiheista, jotka nyt ovat tabuja.

Itseinho, oman maan häpeäminen, oman maan oikeuksien mitätöiminen ja kaiken vieraan ja ulkomaalaisen kritiikitön ihailu tuhoavat Suomi-kuvaa, ja siltä kasvualustalta nousevat nämä "itseironiset" Suomi-imagot.

Suomen matkailulogo on tippaleipää muistuttava töherrys, joka lähinnä symbolisoi kansallista hämmennystä: suomalaisten erityisenä kompastuskivenä ovat suhteet Venäjään, historialliset ja nykyiset.

Äskettäinen Helsingin markkinoiminen "vanhana venäläisenä kaupunkina" ovat tätä samaa suota, josta pitäisi jo nousta.

3 kommenttia:

Tietoa minusta kirjoitti...

Tuli mieleen, että kun Karjalasta ja karjalakannksesta on olemassa opaskirja, niin miksei sellaista voi tehdä myös inkerinmaasta lisättynä lähinnä niillä Pietarin liittyvillä suomalais/inkeriläisillä matkatiedoilla.

Inkerinliitto on yrittänyt virittää matkailua inkerinmaalla, mutta uskon sen olevan melko vähäistä.

Lopunodottelija kirjoitti...

Joo, ei suomessa ole mitään nähtävää. Ja köyhä maa vieläkin tämä on. Väkilukukin on pieni. Kylmää ja pimeää.

Matkaopas kirjoitti...

Suomessa on paljon nähtävää. Mutta kuten jostakin äskettäin luin, keskieurooppalaisessa kotimajoituksessa on siistit pöytäliinat ja ystävällinen palvelu. Aina päähän potkitut suomalaiset, pitkän torpparihistorian, vapaussodan jättämän katkeruuden, sotien nujertumisten ja itsesensuuria ylläpitäneen suomettuneisuuden jäljiltä, eivät tajua mitä palvelu on. Palvelu ei ole itsensä alentamista toisen alapuolelle. Ei, palvelu on osaamisen, ammattitaidon ja bisneksessä kohoavien tuottojen merkki. Jos osaat, jos olet ammattitaitoinen, jos haluat menestyä, silloin palvelet, hyvin.

Suomalaiset yksityiset yrittäjät ovat ratkaisevassa asemassa siinä, millainen suomikuva lopulta muodostuu. Ääriesimerkki on Thaimaa: koska thait hymyilevät ja osaavat palvelun, maa on suosittu. (Tosin Thaimaa on paljon muutakin kuin hymyjä ja palvelun osaamista). Malesiassa palvelu tökkii, ja Malesia laahaa valovuosien päässä Thaimaasta suosiossa.

Itse rakastan keskieurooppalaisia kotimajoituksia ja pieniä bisneksiä, puhumattakaan Thaimaan palvelutasosta. Tosin myös Suomessa olen törmännyt erinomaisiin matkailuyrityksiin.

Suomen menestys ei kuitenkaan ole keskusjohtoisen valtion viraston käsissä, vaan jokaisen suomalaisen palveluyrityksen ammattitaidossa: hymyssä, kohteliaisuudessa, puhtaissa pöytäliinoissa ja niin edespäin...