Tieteiden kompastuskivet

Tieteestä on tullut uusi uskonto. Me uskomme tiedemiehiä, ja nostamme heidät oraakkelien, profeettojen ja saarnamiesten asemaan, samalla kun olemme syrjäyttäneet uskonnolliset auktoriteetit.

Hyvä ja huono. Hyvä siksi, että tiede voi tutkia asioita ja antaa empiirisesti tutkittuja vastauksia mieltä kiehtoviin kysymyksiin. Huono siksi, että tiede ei todellakaan voi vastata kaikkiin kysymyksiin.

Olen kirjoitellut ilmastonmuutoksesta useita blogeja, koska se on tyypillinen esimerkki propagandasta, jossa tiede muuttuu uskonnoksi ja samalla menettää tieteellisen tutkimuksen metodit ja empiirisen tutkimuksen.

Tiede voidaan luonnehtia kahdella eri tavalla: metodit ja empiirinen tutkimus.

Tiede on tiedettä vain, jos sitä harrastetaan tieteen metodeilla.

Ei siis riitä pelkkä empiirinen tutkimus, jos sitä ei tehdä tieteellisin metodein.

Hyvä esimerkki tieteeksi muuttuneesta uskomusrakenteesta on Darwinin empiiriset tutkimukset Galapagos-saarilla. Vaikka Darwin matkusteli, näki, koki ja kirjoitti, hänen metodinsa olivat täysin epätieteellisiä.

Hänen lintunäytteensä osoittivat, kuinka eri lintulajit ovat erikoistuneet erilaisiin tehtäviin.

Darwin kuitenkin unohti, mikä laji oli löytynyt miltäkin saarelta!

Kun Darwin oli kerännyt mukaansa kilpikonnia, ne olisivat voineet antaa lisävalaistusta evoluutioteoriaan. Mitä siis teki Darwin ryhmineen?

He söivät kaikki kilpikonnat, ja jätteet heitettiin mereen!

Nykypäivän tiedemiehille kannattaa aina muistuttaa metodeista: näytteitä ei sitten syödä, pojat! Ja merkatkaa niihin näytteisiin, mistä ne on otettu!

Ilmastonmuutospropagandan taustalla on näennäistiedettä, mutta empiirinen tutkimus on mahdotonta asioista, joiden ennustetaan tapahtuvan 50 tai 100 vuoden kuluttua!

Universumin tutkimista haittaa se nolo tosiasia, että kaikki mikä nyt näkyy, on miljoonien tai miljardien vuosien takaista informaatiota. Meillä ei ole mitään mahdollisuutta tietää mitään siitä, mitä universumissa tapahtuu reaaliajassa.

Maapallon sisäosiin ei kukaan tiedemies ole koskaan astunut. Tiettävästi syvin porattu reikä ulottuu ainoastaan 12 kilometrin syvyyteen. Se sijaitsee laillisella Suomen alueella, Petsamon kunnan alueella, jonka punafasistinen diktaattori Stalin anasti Suomelta 1944. Noin 12 kilometrin syvyydessä vallitsee noin 180 asteen kuumuus, joten syvemmälle ei käytännössä pääse.

Ihmiskunnalla ei näin ollen ole mitään empiiristä tietoa edes oman maapallon sisustasta, ei mitään empiiristä tietoa universumin nykytilasta, ei mitään kykyä ennustaa 50 vuoden päässä olevista sääolosuhteista eikä mitään varmuutta maanpinnalta löytyneiden esineiden todellisesta iästä.

Tieteiden rajoitusten edessä on kaksi vaihtoehtoa: hyväksyä tieteen kyvyttömyys ja jatkaa joko tietämättömyydessä tai kääntyä eri uskontojen tai kulttien pariin, tai sitten kieltää tieteiden rajoitukset ja luoda tieteestä uusi uskonto.

Tiedeuskontoon hurahtaneet tunnistaa helposti monissa nettikeskusteluissa. Näille ihmisille tiede on jo ratkaissut kaiken, ja toisinajattelijat ovat hulluja, hihhuleita tai hurahtaneita.

Mutta jos tiede keskittyy omiin metodeihinsa ja tutkii empiirisesti, se voi ainoastaan myöntää rehellisesti: me emme voi tietää kaikkea.

Me emme pääse edes oman planeettamme sisäosiin. Me emme tiedä, mitä universumissa tapahtuu reaaliajassa. Me emme voi ennustaa tulevaisuutta virheettömästi. Emmekä voi enää virheettömästi rekonstruoida maasta löytyneiden jäämistöjen nojalla maapallon esihistoriaa.