Neuvostohistoria kummittelee aina vaan

Ihmettelin taannoin Lonely Planetin Russia-opaskirjan valheellista Viipuri-historiaa. Enää en ihmettele. Nyt tiedän mistä se on kopioitu.

Syyllinen on valheellisen neuvostohistorian omaksunut angloamerikkalainen sotilas John Everett-Heath, jonka kirja Place Names of the World eurooppalaisten paikannimien muutoksista sisältää tämän Viipuritekstin.

Means "holy fort" in Swedish. Originally built and held by the Swedes (1293 - 1710), then the Russians (1710 - 1918). While in Finnish hands (1918 - 40) renamed. By the treaty of Moscow (Mar 1941) ceded back to the USSR, at the end of the Soviet-Finnish Winter War. Occupied by German and Finnish forces (1941-44).

Vastaväitteet:

Viipuri siirtyi hallinnollisesti jo vuonna 1812 Helsingin hallinnoiman Suomen suuriruhtinaskunnan osaksi. Sitä ennen se oli osa "Vanhaa Suomea".

Viipuri ei ollut "in Finnish hands" vaan itsenäisen, tunnustetun Suomen valtion osa. Viipuri oli myös ennen vuotta 1918 osa Helsingistä käsin hallinnoitua Suomea.

Viipuria ei "uudelleen nimetty" 1918, vaan se oli Viipuri jo 1800-luvulla, tiettävästi jo sitä ennenkin.

Moskovan rauhansopimus ei "palauttanut" Viipuria Neuvostoliitolle, koska Viipuri ei koskaan ollut osa Neuvostoliittoa. Viipuri oli valloitettuna alueena osa Venäjän imperiumia vain 1710-1812, ja sen jälkeen osana Suomen autonomiaa. Se, että Suomen autonomia oli osa Venäjän imperiumia ei poista sitä tosiasiaa, että kokonaista Suomea hallinnoitiin Helsingistä käsin 1812-1917.

Viipuri ei tietääkseni ollut koskaan "saksalaisten joukkojen miehittämä" jatkosodan aikana.

Sen sijaan se oli 6.12.1941 alkaen palautettu osaksi Suomen tasavaltaa. Kyseessä ei ollut siis "miehitys" vaan laillisen, sopimusten mukaisen asiantilan palauttaminen sotaa edeltävään aikaan.

Viipurissa oli 1941-44 itsenäisen Suomen armeija, sekä runsas siviiliväestö, omassa kotikaupungissaan, omissa kodeissansa.

* * *

Räikeän neuvostopropagandan julkaiseminen osana englanninkielistä tietokirjaa Britannian ja USA:n tietokirjallisuus ja itse kirjoittaja John Everett-Heath on saanut irtoamattoman tahran nimeensä.