Abhaasian tilanne

Abhaasia on nyt keskeinen pelinappula "hullun vuoden" 2008 tapahtumissa.

Tänään Heikki Talvitie antoi televisiossa tyylipuhtaan suomettuneen kommentin. Hän nosti Venäjän muiden yläpuolelle todetessaan, että Venäjä on suurvalta ja että Georgian olisi syytä alistua, nöyrtyä, mennä kyykkyyn, peräytyä, vetäytyä, vetää itsensä hirteen (lukija saa itse valita verbin, joka parhaiten kuvaa suomettuneisuuden vaatimaa itsenihilointia suhteessa muiden yläpuolella nostettuun valtioon).

Talvitien näkemyksen mukaan on olemassa kahdenlaisia valtioita. Niitä, jotka tottelevat, alistuvat ja menevät kyykkyyn, sekä Venäjä, joka tekee ihan mitä itse haluaa.

Kansainvälinen yhteisö ei kuitenkaan tunnusta "suurvaltoja" kansainvälispoliittisina valtioyksikköinä. Sopimuskumppaneina tai neuvottelukumppaneina valtiolla on samavertainen status.

Talvitie myös väitti televisiossa, että Abhaasian tilanne "alkoi" Kosovon itsenäistymisestä. Tämä ei vastaa totuutta.

Venäjällä on ollut joukkonsa Abhaasiassa jo kauan ennen Kosovon itsenäistymistä. Venäjä on jaellut Venäjän valtiollisia passeja abhaaseille jo vuosia ennen Kosovon tapausta.

Puuttumatta tässä tarkemmin Abhaasian tilanteen historiallisiin vaiheisiin, todettakoon, että Abhaasiassa liikutaan vaarallisilla vesillä.

Abhaasian tilanne muistuttaa natsi-Saksan vuoden 1938 tapahtumaa, jossa se liitti itseensä itsenäisen Tsekinmaan sudeettialueet, joissa suurin osa asukkaista oli etnisiä saksalaisia. Tätä tekoa pidetään etenkin postuumisti suurena virheenä.

Siinä Saksa sai neuvotteluteitse ja kansainvälisen suostumuksen kautta oikeuden liittää samankielisiä alueita omaan, yhdistymisten kautta syntyneeseen kansallisvaltioonsa.

Kansallisvaltioihanteen näkökulmasta sudeettialueiden liittäminen Saksaan ei ollut pelkästään paha asia, mutta käytännössä se johti kansallissosialistisen Saksan itsetunnon kohoamiseen. Kun aluelaajennukset pääsivät alkuun, ei niistä ollut tulla loppua ennen kuin koko Kolmas valtakunta romahti. Sitä ennen oli kuollut miljoonia eurooppalaisia, tuhansia kaupunkeja ja kyliä oli tuhoutunut ja koko manner oli taantunut jonnekin kivikauden ja barbarian välimaastoon. Jos ja kun Saksan toimet sudeettialueiden liittämiseksi Saksan yhteyteen oli sykäyksenä koko toiselle maailmansodalle, vertauskuva nostaa hälytystilaa.

Venäjän suhde Abhaasiaan on sikäli poikkeava, että Abhaasia ei vastaa mielikuvaa saksankielisistä Tsekinmaan sudeettialueista. Venäjä on kuitenkin myöntänyt abhaaseille Venäjän valtiollisia passeja, mikä toimenpiteenä on räikeä ja hälytyskelloja soittava.

Toinen vertauskuva on Karjalan anastus. Karjala oli muiden Suomen maakuntien tai läänien tai alueiden tapaan osa tunnustettua itsenäistä ja suvereenia Suomen tasavaltaa. Suomi oli ollut osa Venäjän imperiumia, mutta Venäjä oli antanut tunnustuksen Suomen itsenäisyydelle, Suomi oli irtautunut Venäjän valtapiiristä ja toimi itsenäisenä valtiona.

Suomi onkin ainoa emämaastaan irtautunut uusi valtio, jonka laillisia ja tunnustettuja alueita on entinen emämaa anastanut itselleen, sopimusten ja tunnustusten vastaisesti.

Abhaasia uhkaa nostaa Georgian valtion toiseksi, Suomen rinnalle. Kun Georgia itsenäistyi irtautuessaan Neuvostoliitosta, se sai tunnustuksen omasta alueestaan.

Abhaasia kuitenkin eroaa Karjalasta siinä, että Karjala säilyi elimellisenä Suomen osana aina vuoteen 1940 saakka, jolloin natsi-Saksan kanssa tehdyn laittoman ns. etupiirijakosopimuksen (Molotov-Ribbentrop) mukaisesti Neuvostoliitolla oli vapaat kädet Suomen suhteen - Suomi "kuului" Neuvostoliiton "etupiiriin".

Abhaasia sen sijaan on ollut de facto itsenäinen alue, jossa Georgian hallinnolla ei ole ollut jalansijaa.

Abhaasien mahdollinen toive itsenäisyydestä voi kuitenkin joutua saman tien unohduksiin, jos ja kun Venäjä liittää tämän "sudeettialueen" osaksi uudelleen nousevaa, aluelaajennuksia haikailevaa imperialistista Venäjää.

Jos Venäjä lähiaikoina aloittaa Abhaasian alueen liittämisen itseensä, ollaan hyvin vaarallisella tiellä.

Jos kansainvälinen yhteisö ruokkii Venäjän aluelaajennuspolitiikkaa (jota yleisesti kutsutaan fasismiksi tai imperialismiksi), Venäjä tuskin tyytyy pelkkään Abhaasiaan.

Jos Venäjä liittäisi samaa kieltä ja kulttuuritaustaa omaavan Valko-Venäjän itseensä, olisivat toteutuneet sekä sudeettialueiden (Abhaasia) liittäminen Venäjään että Anschluss (joka viittaa Itävallan liittämiseen Saksaan). Tällaiset vertauskuvat osoittavat, miten vaarallisella tiellä kansallistuntoa, muukalaisvihamielisyyttä ja muutenkin vihanlietsontaa harrastava Venäjä saattaisi olla lähitulevaisuudessa.

Näkisin oikeutettuna itsenäisen, suvereenin ja riippumattoman Abhaasian, jos se voisi elää ilman yhtäkään Venäjän kansallisia symboleja kantavaa sotilasta.

Valitettavasti visio täysin itsenäisestä ja riippumattoomasta Abhaasian valtiosta näyttää olevan se kaikkein epätodennäköisin skenaario. Ja siksi Abhaasiasta on tulossa "hullun vuoden" 2008 todellinen kuuma peruna.