Kymmenen kovaa kansainvälistä kiistaa

Karjala-kysymys keskusteluttaa kansalaisia. Kysymys keskittyy kuitenkin kiistaan, kuinka Karjala-kysymys kertautuu kansainvälisesti.

Onko siis Karjala ainutlaatuinen kysymys maailmalla vai jonkinlainen trendi, joka vaan sattuu toteutumaan samanlaisena eri puolilla.

Kertaamme tässä kymmenen kovaa kansainvälistä kiistaa.

KARJALA oli Suomen osa jo vuodesta 1812, eli heti sen jälkeen kun Suomi sai statuksensa suuriruhtinaskuntana. Venäjä havitteli Karjalan Kannaksen muutamaa aluetta 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, mutta hanke kariutui. Terijoki, Kivennapa ja Uusikirkko pysyivät Suomella. Suuriruhtinaskunnan aikana raja kulki Rajajoella, ja raja oli todellinen. Karjala oli siis kiistatta Helsingin hallinnoima Suomen alue. Itsenäisyys piti rajan ennallaan, samoin Tarton rauhansopimus ja sen jälkeen solmitut sopimukset Neuvostoliiton kanssa. Stalinin aloittama laiton hyökkäyssota (talvisota) rikkoi nämä sopimukset, ja Karjalan status osana Neuvostoliittoa oli sopimusrikkomusten tilassa. Karjalan valtaosa siirrettiin talvisodan jälkeen erillisen neuvostotasavallan osaksi, eli Suomi ei ole pakkoluovuttanut Karjalaa Venäjän sosialistiselle neuvostotasavallalle vaan karjalais-suomalaiselle sosialistiselle neuvostotasavallalle. Karjalan pakkoluovutus toteutti etnisen puhdistuksen itsenäisen Suomen alueella, ja aiheutti Suomen kansalaisten ihmisoikeusloukkauksen. Virallinen Suomi suomettui sotien jälkeen eikä ole tunnustanut omien kansalaisten oikeuksia, saatikka sotia edeltäviä todistusvoimaisia sopimuksia. Onko Karjala-kysymys ainutlaatuinen? Suomihan on väitetysti ainoa emämaasta irtautunut itsenäinen valtio, jonka tunnustettuja ja laillisia alueita on entinen emämaa sittemmin anastanut itselleen.

KURIILIT ovat sopimusten mukaan Japanille kuuluvat neljä saarta (Northern Territories). Itse asiassa sopimusten mukaan Japanille kuuluisi isompikin osuus Kuriilien saariryhmästä ja jopa puolet Sakhalinin saaresta, mutta käytännössä kansainvälinen kiista kohdistuu neljään saareen. Stalin nappasi Japanin saaret ikään kuin selkään ampumalla, sotien viime hetkellä, kun Japani katsoi muualle. Japani ei kuitenkaan ole ollut Venäjän alusmaa eikä siten omaa sellaista sopimussuhdetta, mikä syntyy uuden valtion syntyessä ja entisen emämaan antaessa tunnustuksensa. Japani oli aina oma keisarikuntansa, samoin kuin Venäjä oli keisarikunta. Kahden tasavertaisen sopimuskumppanin suhde poikkeaa Suomen ja Venäjän sopimussuhteesta. Japanilla ja Venäjällä ei Kuriilien anastuksen takia ole rauhansopimusta, ja Japani on toistuvasti vaatinut Kuriilien palautusta. Venäjä on eri yhteyksissä väläytellyt vihreää valoa ainakin kahden saaren palautuksen suhteen, mutta ylivoimaisesti maapinta-alaa haltuunsa anastanut Venäjä ei oikein osaa luopua mistään varastamastaan.

KÖNIGSBERG oli 700 vuotta saksalainen alue, joka oli osa Itä-Preussia. Preussin alkuperäiskansa katosi lopullisesti, ja Königsbergin alueesta tuli saksalainen alue. Alueen saksalaisuutta ei kyseenalaistettu, ja itse asiassa nykyinen Liettuaan kuuluva Memelin alue säilyi Saksan osana koko toisen maailmansodan ajan, vaikka muu Liettua menikin välillä Stalinille ja sotien jälkeen vuoteen 1991 saakka. Königsbergin uusi valloittaja oli Venäjä - ja se nimettiin Kaliningradiksi. Alueella ei ole mitään historiallisia siteitä venäläisyyteen, joten kyseessä on absoluuttinen aluevalloitus, siis tyypillistä fasismia: varastetaan alue, ajetaan alkuperäisväestö lopullisesti maanpakoon ja asutetaan alue omalla väestöllä. Königsbergin ongelma on siinä, ettei Saksa voi edes vaatia aluetta, joka ennen sotia kulki Itä-Preussin nimellä. Sellainen valtiollinen yksikkö yksinkertaisesti lakkasi olemasta, kun sen alueet siirtyivät Puolan, Liettuan ja Venäjän haltuun.

KOSOVO on erikoinen kiista, koska se on julistautunut itsenäiseksi ja yli 30 valtiota on sen tunnustanut. Serbia, alueen emämaa, ei ole tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä, joten Kosovolla ei ole entisen emämaan antamaa vakuutusta alueen tulevasta koskemattomuudesta. Venäjähän antoi Suomelle tunnustuksen jo vuodenvaihteessa 1917/18 ja sittemmin rikkoi tämän ja muutkin sopimukset. Sen sijaan Serbiaa ei sido mikään tunnustus, koska se ei ole Kosovoa tunnustanut. Muuten Kosovolla on vertailukohtia Karjalaan. Kosovon ortodoksinen perintö muistuttaa kreikkalaiskatolisten Valamon ja Konevitsan luostarien perintöä. Suomi on kuitenkin itsenäisenä valtiona virallisesti ortodoksinen maa, koska ortodoksinen kirkko on virallinen kirkkokunta luterilaisuuden ohella. Kosovon väestö on 90-prosenttisesti albaaneja. Karjalan väestö oli noin 98-prosenttisesti suomenkielistä ennen sotia, joten Karjalan kuuluminen muuhun Suomeen oli kiistatonta. Itse asiassa Karjala oli suomalaisinta Suomea, koska ennen sotia koko Suomi oli noin kymmenprosenttisesti ruotsinkielinen.

KYPROS on jaettu saari, kuten Karjala on jaettu maakunta. Kyproksen "pahis" on Turkki, aivan kuten Venäjä on Karjalan "pahis" - hyökkäävä, miehittävä ja asutuksia lisäävä ulkopuolinen. Kyproksen kiista on jatkuva, eikä pysyvää ratkaisua ole nähty. Kansanäänestyksessä Kyproksen kreikkalaiset äänestivät saaren yhdistymistä vastaan, mikä tuo mieleen väitteen siitä, että suomalaisten enemmistö vastustaisi Karjalan palautusta. Kyproksen turkkilaisille on äskettäin langetettu tuomio anastetun yksityisomaisuuden korvaamisesta. Tämä on ennakkotapaus, joka toisi toivoa niille noin miljoonalle suomalaiselle, jolla on perintökaaren mukaan omistusta Venäjän anastamalla Karjalan alueella.

KASHMIR on kuuma kiista, jossa Intia ja Pakistan ovat kiisteleviä osapuolia. Myös Kiina on sekaantunut rajakiistaan. Pakistanilla on hallussaan Kashmirin länsipuoli, Intialla itäpuoli. Asiaa mutkistaa se, että Intian virallisiin karttoihin on piirretty koko Kashmir osaksi Intiaa. Ero Suomeen on valtava: Suomi ei edes piirrä alkuperäisiä rajojamme, vaikka raja on alun perin ollut ainoa vallitseva raja, tunnustettu, sovittu ja vakiintunut. Intia sen sijaan piirtää rajan, jota ei kukaan ole koskaan tunnustanut eikä se koskaan ole ollut vallitseva raja! Eipä ihme, että suomalaisia kutsutaan suomettuneiksi! Kashmir poikkeaa kuitenkin Karjalasta siinä, että Kashmir oli aikoinaan kokonaan Britannian siirtomaavallan alla, ja sen jälkeen kaksi uutta valtiota jakoi entisen siirtomaa-alueen. Sen jälkeen kaksi uutta valtiota alkoi havitella samaa maaplänttiä. Intian jaossahan periaatteena oli se, että muslimeja siirtyisi Pakistaniin ja hinduja Intiaan. Tämä johti massiiviseen teurastukseen maiden rajaseuduilla, ja suhteet ovat olleet sodan partaalla siitä lähtien. Kashmir on kuitenkin enimmäkseen islamilainen alue, joten sen kuuluminen Pakistanille, ainakin nykyisten rajojen suhteen olisi loogista.

KURDISTAN on olematon valtio, jonka syntyminen on edelleen epävarmaa. Tavallaan se muistuttaa 1800-luvun Suomea. Irakin kurdialueet ovat tunnustetuin kurdilaisten oma itsehallinto, kuten Suomen suuriruhtinaskunta. Kurdeja asuu Irakin-kurdien ohella neljässä muussa valtiossa, aivan kuten suomenkielisiä asui/asuu Ruotsissa (Meänmaa), Norjassa (Finnmark) ja Venäjällä (Vienan Karjala). Voisiko Kurdistan syntyä pelkästään Irakin kurdialueista? Voisiko "Turkin Vienan Karjala" havitella liittymistä tällaiseen itsenäiseen kurdivaltioon? Olisivatko tällaisen Kurdistanin "Suur-Kurdistanin" haikailijat yhtä tuomittuja kuin joissakin yhteyksissä tuomitut "Suur-Suomen" havittelijat? Turkin hyökkäykset Irakin kurdien kimppuun muistuttavat Venäjän sotaretkiä Suomen suuntaan. Jos Irakin kurdialue itsenäistyisi omaksi valtiokseen, heidän suuri uhkansa olisi Turkki, aivan kuten itsenäisen Suomen uhka on/oli Venäjä/Neuvostoliitto. Jos itsenäisen Kurdistanin alueita tyhjentäisi ja miehittäisi Turkki, se olisi selkeä vertauskohta itsenäisen Suomen aluemenetyksiin Karjalassa. Turkki tuomittaisiin, mutta miksi Neuvostoliittoa/Venäjää ei tuomita Suomen silpomisesta? Kurdistan ei ole vielä itsenäinen valtio - tulevaisuus näyttää mikä on Kurdistanin tulevaisuus.

KORSIKA on Ranskalle kuuluva saari, joka havittelee itsenäisyyttä. Vertailut Karjalaan eivät ole selkeitä. Jos Korsika itsenäistyisi, irtautuisiko se sitten EU:sta, ottaisiko se käyttöönsä jonkinlaisen oman rahansa? Jos se ei irtautuisi vaan pitäisi euron käytössä, millä tavoin itsenäisyys muuttaisi korsikalaisten arkea?

KOREA on kuuma kohde, koska korealaisten kansanluonteeseen näyttää kuuluvan enemmän ehdottomuutta ja tiukkapipoisuutta kuin monen muun kansan luonteeseen. Pohjois-Korea toteuttaa maailmanhistorian ehdottomimpaan kuuluvaa kommunistista yksinvaltaista totalitääristä diktatuuria. Etelä-Korea toteuttaa maailmanhistorian pisimmille vietyä markkinataloutta, yritteliäisyyttä ja talouskasvuun pyrkivää aherrusta. Näiden kahden ääripään kesken vallitsee kuitenkin sama kieli ja kulttuuritausta, jopa sukulaissuhteita. Korealla on kuitenkin yhtymäkohtia Suomen ja Karjalan historiaan. Suomen rajat piirsi sattumanvaraisesti Stalin, kun taas Korean jaon arkkitehtina oli samainen tyranni. Stalin aseisti Pohjois-Korean ja loi maasta stalinistisen diktatuurin. Stalin oli lietsomassa sotaa Koreaan, kuten hän lietsoi sotaa Suomeen marraskuussa 1917. Kuten Suomi vuonna 1918, myös Korea jakautui pohjoisten punikki-alueeseen (Suomessa Stalinin lietsomat vallankumoussodan aloittaneet punikit pitivät hallussaan etelää) ja vapaaseen etelään (Suomessa demokraattinen hallitus istui Vaasassa). Suomessa Stalinin ensimmäinen vallankumoussuunnitelma kariutui vuonna 1918 (uusi yritys aloitettiin 1939), mutta Korean jako pysyy edelleenkin. Sen sijaan että Pohjois-Korea olisi Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen irtautunut farssiksi muuttuneesta pelleilystä (pyjamaan pukeutunut pörröpää näyttelee maan johtajaa), se edelleen ylläpitää maailman äärimmäistä diktatuuria (miksiköhän maailman pahimmat diktatuurit ja imperialistit ovat melkein säännönmukaisesti kommunistivaltioita?). Suomessa Stalinin vuonna 1940 vetämä rajalinja on jäänyt Suomen itärajaksi, myös Korean jako on jäänyt voimaan, toistaiseksi. Erot Karjalaan ovat kuitenkin suuret: Koreassa ei ole etnisesti puhdistettuja alueita, ja Korean alueita ei ole siirretty osaksi Venäjää.

KAUKASUS on maapallon kuumimpia alueita. Se on tulvillaan aluekiistoja, sotia ja rajaselkkauksia. Georgiaan virallisesti kuuluva Abhaasian alue on siirtymässä näköjään natsisaksalaisen Anschluss-politiikan hengessä osaksi Venäjän federaatiota, jos nykyinen linja jatkuu. Abhaasia muistuttaa osittain Karjalaa vuonna 1939-40. Tuolloinhan Stalin tarvitsi Enson sellutehtaita ja Vuoksen sähköenergiaa. Stalin aloitti sodan ja kun ei päässyt juhlimaan syntymäpäiviään Helsingissä, sai sentään sellutehtaat ja Vuoksen vesivoimalat omiin sotaponnisteluihinsa. Abhaasiassa on niitä raaka-aineita, joita neoimperialististinen Venäjä tarvitsee Sotshin olympiaprojektien rakentamiseen. Ennustus kuuluukin, että ennen pitkää Georgian väitetään ampuneen "Mainilan laukaukset" ja Venäjä siirtyy "suojelemaan Abhaasiaa georgialaisilta", Abhaasian luonnonvarat siirretään Venäjän Olympia-rakennusprojekteihin ja loppu voidaan nähdä uutiskanavilta. Kaukasuksen Venäjään kuuluvat osat, etenkin Tsetsenia, on Venäjän häikäilemättömien hyökkäyssotien raunioittama ja sittemmin naurettavien vaalitulosten kautta niin uskollinen Moskovalle, että vaalien kannatusprosenttien nouseminen yli sadan on vain ajan kysymys... Tsetsenialaiset näkevät paljon yhtymäkohtia Suomeen ja Karjalaan. Kuten muuallakin Venäjän rajaseuduilla, katkeruus imperialistista Venäjää kohtaan on vankkaa. Myös Armenia ja Azerbaizhan kiistelevät alueista.