Kaikessa mahdollisessa, myöskin matkailussa, on nähtävä erilaisia vaihtoehtoja ja toimintatapoja, ja suvaittava erilaisuus.
Olen koko aikuisikäni työkseni pyrkinyt edistämään vaihtoehtoja matkailuun, ja ehkä siinä osittain onnistunutkin.
Kärjistäen voisi väittää, että matkustustapoja, samoin kuin elintapojakin, on suunnilleen yhtä monta kuin ihmisiäkin. Tärkeää on osata suvaita se, että yksi matkustaa yhdellä tavalla, toinen toisella.
Suomalaisten keskuudessa dominoiva matkustusmuoto on yhden tai kahden viikon pakettimatka, jolla on toki valtavasti etuja. Mutta se ei suinkaan ole ainoa matkustustapa.
Monissa maissa ihmiset ovat itsenäisempiä matkailutottumuksissaan kuin suomalaiset, ja valikoima on hajaantunut automatkoista reittilentoihin. Suomi on sen verran syrjässä muusta Euroopasta, että automatkoja tehdään vieläkin varoen, ja reittilentäjiä on edelleenkin suhteellisen vähän charter-lentoihin verrattuna.
Monet kompastelevat edelleenkin englanninkielisten sanojen traveller ja tourist välillä.
Siitä on jo toistakymmentä vuotta, kun lähetin kriittisen kirjeen suomalaiselle Travellers Clubille, jonka jäsenet olivat ilmiselvästi ikääntyneitä herrasmiehiä, sellaisia golffaajia, luksustelijoita ja yleensä vauraita vanhempia ukkoja.
Vaikka kunnioitin näiden ihmisten pitkää elämän- ja matkailukokemusta, klubin nimen valinta oli virheellinen.
Traveller tarkoittaa, liukuhihnan ohella, kulkuria ja sellaista matkailijaa, jolle matkustaminen on tapa, jopa elämäntapa.
Itse olen käyttänyt sanaa "matkailija", koska se antaa vaikutelman epämääräisyydestä. Niinpä "matkaaja" tai "matkustaja" on määrätietoisempaa matkustamista, kun taas "matkailu" on satunnaisempaa, aivan kuten oleilu, makoilu, mietiskely tai jutustelu on satunnaisempaa kuin oleminen, makaaminen, miettiminen tai juttelu.
Englannissa tourist puolestaan ottaa osaa "Tour"-retkelle, siis jonkinlaiseen määrättyyn reissuun, jolla on selkeä reitti tai kohde. Pakettimatka on Tour, ja sellaisella osallistuja on tourist, kun taas Traveller "matkailee", "oleilee" tai "haahuilee" maapallon reunaa mihin tahansa suuntaan.
Matkustaminen ei saisi jäädä pakettimatkojen tarjonnan varaan. Kyse on filosofinen. Maapallo ei ole koskaan "uutuuskohde" vaan jokainen kolkka on mahdollinen käyntikohde, kunhan viisumit ja kuljetus on hoidossa - kuljetus voi hoitua myös hevoskärryllä, lossilla, liftaten tai kävellen.
Ajatus siitä, että ihmisellä pitäisi olla huoltaja, "lapsenlikka", edelleen aikuisiässä, on väärä. Aikuinen ihminen osaa elää ilman jatkuvaa päällepäsmäriä. Siksi vierastan pakettimatkoja. Niillä päsmäröidään, puututaan aikuisen ihmisen yksityiseen vapaa-ajan viettoon. Päätän päiväohjelmani itse Suomessa, päätän päiväohjelmani itse ulkomaillakin.
Käytän silti charter-lentoja tai pakettimatkoja aina silloin tällöin, koska lennot voivat olla suhteellisen edullisia ja hotellin kanssa joissakin tapauksissa erityisen edullisia. Mutta en koskaan mene "tervetuliaistilaisuuteen" enkä ostaisi "valmiita retkiä" jo "kätevästi ennen matkaa" saatikka "tervetuliaistilaisuudessa". Mutta samalla suvaitsen jokaisen, joka päättää näin tehdä.
Itse näen matkailun enemmänkin travellerin kuin turistin näkökulmasta. Se avaa mahdollisuuksia koko maapallon mittakaavaan. Ei tarvitse koko ajan tarkistaa, mitkä "kohteet" milloinkin ovat "uutuuskohteita", koska jokainen kohde on mahdollinen käyntikohde 365 päivää vuodessa, 366 karkausvuosina.
Itse asiassa helpointa, kiinnostavinta ja antoisinta on liikkua sesongin ulkopuolella sellaisissa kolkissa tällä maapallolla, jotka eivät ole ollenkaan pakettimatkojen "kohteita". Travelleri näkee enemmän, kokee asiat aidompina, maksaa kaikesta paikallisen hinnan (eli vähemmän) ja saa itse päättää enemmän kuin Turisti.
Turisti ei ole huonompi kuin Travelleri, mutta hänen valintansa saattaa joissakin tapauksissa on huonompi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti