Matkalehdet ovat vaikea genre. Ongelmaa olen sivunnut tavallaan ensimmäisessä blogissani, jossa käsittelin kysymystä, miksi matkaoppaita on melkein turha mainostaa.
Matkalehdissä tämä sama ongelma näkyy siinä, että matkalehden artikkelit eivät ehkä kosketa millään tavalla lukijaa, jos tämä ei ole menossa juuri siihen kohteeseen, jota artikkeli käsittelee.
Samalla kun matkajuttuja on jo melkein kaikissa lehdissä, mitä lisäarvoa antaa matkailuun keskittyvä lehti?
Toinen ongelma on siinä, että massat matkustavat Suomesta käsin edelleen matkanjärjestäjien kohteisiin, missä matkanjärjestäjillä on kattava tietopaketti ensinnäkin esitteissä, toisaalta myös kohdekansioissa.
Kolmas ongelma liittyy toiseen faktaan. Kun matkanjärjestäjien, osin pinnallinen tai puuttellinen informaatio on kaupallista (esitteet myyvät hotelleja, eli niissä ei voi analysoida hotellia "liian" rehellisesti), ja lehti tekee läheistä yhteistyötä matkanjärjestäjien kanssa (myy ilmoitustilaa, mahdollisesti saa ilmaisia matkoja matkanjärjestäjiltä), kuinka vapaata ja riippumatonta matkalehden sisältö voi olla matkanjärjestäjien omista intresseistä?
Voiko siis matkalehti olla riittävän analyyttinen ja kriittinen, riittävän tasapuolinen ja kattava, jotta se voisi tarjota lisäarvoa matkailun suurkuluttajalle?
Meidän ratkaisumme on ollut selkeä: me teemme kirjoja, joissa on riittävästi kapasiteettia kokonaiskuvan antamiseen matkakohteesta. Kun kirjoissa ei ole mainoksia, ei tarvitse huolehtia eri intressipiirien painostuksesta. Saa kirjoittaa kokonaisuudessaan sen tilanteen, mikä kohteessa vallitsee, kritiikkeineen kaikkineen.
Minun suosikkini on ehkä yllättäen rovaniemeläinen Matkalehti. On jo sellaisenaan kunnioitettavaa, että lehti jaksaa ilmestyä Helsingin ulkopuolella. Tämä näkyy mielestäni positiivisena sisällössä: on enemmän analyysiä, enemmän tutkimusta, enemmän riippumattomuutta.
Yhtä lailla lähelle pääsee suosikkiasemaa Mondo, joka yhdistelee travelleri-henkeä laadukkaaseen, jopa snobbailevaan mielikuvamainontaan. Mondon ilmiselvä esikuva on ruotsalainen Vagabond. Ruotsin suuri yleisö on kuitenkin hyvin erityyppistä kuin suomalainen suuri yleisö, joten suora idean siirtymä ei aina toimi.
Matkaopas-lehti aloitti mielestäni surkeasti. Usealla alalla lainvastaista monopoliasemaa ylläpitävä mediakonserni lanseerasi sen massiivisella konsernin sisäisellä mainostuksella ja tuotti julkkislähtökohtaista pinnallista puppua, vailla matkailun syvemmän hengen ymmärrystä. Onneksi päätoimittaja on vaihtunut, asenteet on korjattu nöyremmiksi ja töitä on tehty enemmän.
Silti matkalehtien asema matkailun suurkuluttajien keskuudessa jää lievästi kyseenalaisiksi.
Matkalehdessä hyvää on koko matkailukentän uutisten kattaminen kaikessa laajuudessaan. Matkailuala on maailman suurin bisnes, ja siitä syntyy uutisia koko ajan. Matkalehti seuraa alaa parhaiten.
Mondossa hyvää on kekseliäisyys, innovatiivisuus, korkealuokkainen matkajournalismi ja yleensä laatu. Mondo on hyvä ideointimedia, jos etsii uusia matkakohteita.
Matkaopas-lehti etsii vielä uskottavuuttaan, vaikka on sitä kyllä jo runsaasti haalinut. Silti koko sivun mainokset pääkaupunkiseudun monopolilehdessä osoittavat, millaisilla vilunkikonsteilla kilpailulainsäädäntöä rikotaan ja yhden konsernin tuotteita tuputetaan suurelle yleisölle.
Lopultakin kyse on matkailusta, harrasteesta, ei niinkään mediavallan pönkittämisestä ja kilpailijoiden tuhoamisesta.
Harrastelehteä tulisi tehdä innostuneesti, rakkaudesta alaan eikä niinkään bisneksenä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti