Sananvapauden suurin haaste Suomessa

Suomessa ei nähtävästi ole ymmärretty sananvapauden ongelmaa.

Tänään vietetään sananvapauden päivää.

Sananvapaus koskee vain niitä kysymyksiä, joiden suhteen yhteiskunnassa on tabuja, kieltoja ja pakolla vaientamisia.

Melkein kymmenen vuoden ajan olen tutkinut maantieteellistä aluetta, joka Suomessa on ollut tabu. Siitä puhuminen on kielletty tai siitä puhumista on pakolla vaiennettu.

Kyse on toisen maailmansodan aikana Suomelta anastetuista alueista, joiden suhteen Suomessa olisi loputtomasti keskusteltavaa.

Eri vuosikymmeninä Karjalasta (sekä muista pakkoluovutetuista alueista) keskustelua on kielletty erilaisin verukkein. On kielletty puhumasta, "elämöimästä" tai "haikailemasta" Karjalaa.

Tämä on se aihe, joka koskettaa sananvapautta enemmän kuin mikään muu.

Suomessa sananvapaus testataan Karjala-keskustelulla.

Sananvapaudesta on tehty sen irvikuva, kun on rienattu kansalaisten kunnioittamia asioita, henkilöitä tai instituutiota.

Kansan kunnioittamien asioiden irvailu ei kuitenkaan liity sananvapauteen. Kyseessä on joko kunnianloukkaus tai vastaava teko, joka joissakin tapauksissa voidaan myös tulkita rikokseksi.

Karjala-kysymyksen avoin, esteetön ja asiapitoinen käsittely ei ole onnistunut Suomessa kunnolla koskaan. Kirjoja on tosin kustannettu, yksittäisiä juttuja on ilmestynyt lehdissä mutta kunnollinen kansallinen keskustelu on jäänyt tekemättä.

Karjala-kysymys on kuitenkin ollut koko ajan elossa. Kun maamme silponut Neuvostoliitto lopulta lakkasi olemasta, Suomessa oma-aloitteisesti estettiin itäisten alueittemme palautusmahdollisuus. Tuolloin keskustelun esti silloinen presidentti. Sen jälkeen Karjalan palautusta on käsitelty monissa eri yhteyksissä.

Karjalan Liiton kesäjuhlissa pidettiin vielä aivan 2000-luvun alussa palautusmyönteinen puhe. Sen jälkeen Karjalan Liitto on kääntynyt sensuurin ja vaikenemisen linjoille. Kun samaan aikaan kansalaisjärjestöt ovat aktivoituneet ja pitäneet avointa keskustelua yllä, Karjalan Liitto on alkanut kutsua näitä kansalaisjärjestöjä "ääriliikkeiksi". Sananvalinta on suoraan Moskovasta.

Ilkka Remes käsitteli Karjalan palautusta ensimmäisissä romaaneissaan. Erkki Tuomioja kiirehti tuomitsemaan Remeksen huippusuositut kirjat venäläisvastaisina.

Helsingin Sanomat salli Karjala-keskustelun vain nettisivuillaan, kunnes keskustelu siirrettiin "Kestoaiheet"-otsikon alle, ja lopulta sekin osasto suljettiin. Sitä ennen HS sensuroi suuret määrät mielipiteitä. Nimenomaan Karjalan palautusta kannattavat tai esimerkiksi Stalinin rikoksia kritisoivat tahot sensuroitiin. Helsingin Sanomien paperiversiossa ei Karjalan palautusta käsitellä koskaan, paitsi siten, että lehti varmasti toistaa väitteen, että Karjala kuuluu Venäjälle eikä sitä voi, saa, haluta, kannata tms palauttaa.

Itse asiassa Helsingin Sanomien sisäpiiristä kuuluu tietoja, jonka mukaan Mauno Koivisto olisi vuonna 1993 sanonut Aatos Erkolle, joka olisi sanonut päätoimittajalle, joka sitten sanoi toimittajalle, että Karjalan palautuksesta ei saa kirjoittaa, ainakaan myönteisesti. Näin HS on myös uskollisesti tehnyt sen jälkeen. Sananvapaus on menetetty ja HS samalla on menettänyt uskottavuutensa vakavasti otettavana lehtenä.

Kun MTV3 sensuroi Karjala-keskusteluun liittyvä mielipiteitä netissä, sensuuritoiminta sai tuekseen ne tahot, jotka vastustavat Karjalan palautusta. Näin keskustelun yksi osapuoli alkoi tukea nettisivuston sensurointitoimia. MTV3 on ollut lähes vaiti kaikesta Karjalaan ja Stalinin rikoksiin liittyvissä kysymyksissä.

Suomen Kuvalehti oli ottamassa laajan Karjala-aineiston julkaistavakseen, mutta toimituksen vaatimus oli se, että tekstin lopussa oleva Karjalan palautusta käsittelevä osuus poistettaisiin. Kun lehteä syytettiin sensuurista, sieltä tuli tulikivenkatkuinen vuodatus, jossa syytettiin toimittajaa "sensuurisyytöksistä". SK kuitenkin sensuroi koko jutun eikä sen koommin ole juurikaan Karjalasta kirjoittanut.

Yleisradion toimittaja Jyrki Saarikoski keksi syyttää Karjalan palautusta kannattavia kansalaisjärjestöjä "ruumiinryöstäjiksi", koska myös he halusivat kunnioittaa venäläisen kriittisen toimittajan Anna Politkovskajan muistoa. Yleisradion toimittajan mielestä vain suomettuneilla toimittajilla on oikeus kunnioittaa Politkovskajan muistoa, ei "toisinajattelijoilla". Saarikoski halusi rajoittaa sananvapauden "oikeisiin" ihmisiin.

Karjalan Liitto painosti muutama vuosi sitten messujen osastovarauksista vastaavaa yritystä estämään sellaisten yritysten pääsyn Kirjamessuille, jotka myyvät samalla puolella messuhallia sellaisia Karjala-kirjoja, jotka Karjalan Liitto haluaisi sensuroida, tuhota, polttaa tms.

Suomessa tarvitaan kansallinen keskustelufoorumi, esimerkiksi Yleisradion koko illan keskusteluohjelma, jossa tuodaan avoimesti esille erilaisia näkemyksiä Karjalasta. Tarvitaan todellisia tietoja Neuvostoliiton ja Stalinin toimista ennen toisen maailmansodan syttymistä, jotta ymmärrettäisiin miksi Suomi joutui sotaan ja vuonna 1940 menetti lailliset itäiset alueensa. Siis tosiasioita, kokonaiskuvaa.

Sananvapaus Suomessa on puutteellinen niin kauan, kuin yksipuolinen, suoraan sanoen valheellinen propaganda täyttää koko Karjalaan tai toisen maailmansodan tapahtumiin liittyvät keskustelut tai mediakäsittelyt.

Edessä on vielä pitkä tie.