Ilmastonmuutos-kritiikki Osa 1

Vaikein tehtävä nykyajan debatissa on lähteä rikkomaan Ilmastonmuutos-hypetyksen myyttejä. Teema on massiivisen suuri, enkä aio ensimmäisessä osiossa kuin koskettaa pintaa.

Ilmastonmuutos-hypetykseen syyllisiä ovat kaksi tahoa, joista molemmilta puuttuu riittävä asiantuntemus: media ja poliitikot.

Poliitikoista kuuluisin on tietysti Al Gore, jonka hypetys sisälsi yhdeksän virhettä, jotka uutisoitiin suomalaisessakin lehdistössä. Miten sanoma voi olla uskottava, jos siinä on jo lähtökohtaisesti noin monta virheväittämää?

Kuten monissa muissakin asioissa, olisi syytä antaa tiedemiesten puhua ja etenkin kuunnella heidän "jarruttelujaan". Yleensä tiedemiesten sanoma onkin täynnä epävarmuutta ja jossittelua.

Aloitetaan myytin purkaminen "kasvihuone-efektistä". Tämä myytti on alun alkaenkin virheellinen.

Kasvihuoneissa ei ole mitään yhteneväistä maapallon kanssa.

Kasvihuoneiden lämpötila johtuu siitä, että niissä on seinät, katto ja suljettu mikroilmasto. Auringonvalo lämmittää pientä kasvihuonetta lasi-ikkunoiden läpi.

Maapallolla ei ole seiniä eikä kattoa. Maapallo on pallo - siitä on aina vähintään puolet varjossa eli pimeydessä eli vailla auringon antamaa lämpösäteilyä.

Kasvihuoneisiin lisätään joskus tarkoituksella hiilidioksidia, jotta kasvit kasvaisivat enemmän.

Maapallon ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kuitenkin huomattavasti alhaisempi kuin kaupalliseen ruoantuotantoon tarkoitetussa kasvihuoneessa.

Mielikuvituksellinen väite, että maapallo muodostuisi itse kasvihuoneeksi on jo alusta alkaen absurdi: maapallolla ei ole seiniä eikä kattoa. Kuvitelma siitä, että hiilidioksidi itsessään muodostaisi "katon" maapallolle on kuin scifi-tarinasta. Jos hiilidioksidi estäisi "lämmön karkaamisen" avaruuteen, miksi se sitten päästäisi auringon lämpöenergian alun perin maan pinnalle?

Empiiriset havainnot eivät myöskään anna viitteitä siitä, että ilmakehän korkeammat kerrostumat olisivat vaarassa lämmetä samanlaisiin lämpötiloihin kuin mitkä oikeassa kasvihuoneessa ovat tuttuja. Lentokoneen lentäessä 10 kilometrin korkeudessa, ulkolämpötila on jossakin 50 pakkasasteen hujakoilla.

Ilmastonmuutos-hypetyksen pelko on siinä, että maapallolla olisi liikaa hiilidioksidia, lämpöä ja lämmönnousun ja vastaavan vesien haihtumisen takia lisää sateita.

Mutta mitä saavat aikaan lisääntynyt hiilidioksidi, lämpö ja kosteus?

Juuri ne lisäävät kasvien kasvua. Lisääntynyt kasvien kasvuvauhti on monessa suhteessa ihmiskunnan pelastus: ruokaa tuotetaan enemmän, ja lisääntynyt kasvavien kasvien, pensaiden ja puiden määrä puolestaan sitoo hiilidioksidia.

Tutkimusten mukaan kasvavat kasvit käyttävät hiilidioksidia kun taas kypsät ikimetsät (kuten vanhat trooppiset sademetsät) jopa päästävät enemmän "kasvihuonekaasuja" kuin mitä ne itse käyttävät, etenkin metaania, kun kuolleet puut hajoavat.

Tässä onkin yksi "ilmastonmuutos"-hypetyksen kompastuskivistä. Mahdollinen kohonnut lämpötila, lisääntynyt hiilidioksidimäärä ja sateet lisäävätkin kasvien kasvua, mikä puolestaan sitoo edelleen hiilidioksideja. Sellaisenaan tämä kehitys olisi vain myönteinen!

Hawaiilla tehdyt hiilidioksidimittaukset antavat ymmärtää, että noin 50 vuodessa hiilidioksidin määrä on noussut lukemasta 330 lukemaan 385 (miljoonasosaa). Kasvunopeus voi vaikuttaa hurjalta, mutta suuruusluokka ei käytännössä ole merkitsevä.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että hiilidioksidin määrän noustessa tuhanteen (1000) miljoonasosaan kasvihuoneessa, kasvien kasvutahti lisääntyy 50 prosentilla. Ihmisen pahoinvointi esimerkiksi huonetilassa lisääntyy vasta kun hillidioksidin määrä ylittää reilusti 1000 miljoonasosaa.

Nykyinen arvo 385 yksikköä on siis tasolla, jolla ei ole minkäänlaista merkitystä.

Hiilidioksidi on luonnon tuote, välttämätön kasvien kasvulle ja varsinaisissa kasvihuoneissa välttämätön suurina määrinä, jotta kasvit kasvaisivat nopeasti.

Yksi myytti, joka on helppo murtaa matkustelemalla trooppisissa maissa, on väite siitä, että trooppisten sademetsien hakkuut olisivat katastrofaalisia maapallolle. Todellisuus vaikuttaa päinvastaiselta.

Trooppisissa maissa kasvu on välitöntä, ja se tapahtuu ainakin kolmella eri tasolla: ruohikossa, pensaikossa ja puustossa. Sen sijaan vanha sademetsä ei enää kasva, ja siellä kasvillisuutta on käytännössä vain yhdellä tasolla: puustossa. Empiirinen havainto trooppisesta sademetsästä paljastaa, että maan pinnassa ei ole kasvillisuutta, eikä pensaikkoja ole. Suurten ikipuiden varjo estää kasvun maanpinnan tasolla.

Trooppisen ilmaston oloissa kasvillisuuden olemus on nopea kasvutahti kaikilla kasvillisuuden tasoilla. Tämä on empiirisesti havaittavissa.

Pessimistinen käsitys siitä, että avohakattu sademetsä olisi tuhonnut luonnon lopullisesti, ei onneksi ole totta. Trooppinen kasvuvauhti vihertää alueen nopeasti, ja jos ilmakehässä on nykyistäkin enemmän hiilidioksidia, silloin kasvuvauhti voi vain kasvaa.

Tämä on vain pieni siivu Ilmastonmuutos-hypetyksen kritiikkiä eikä missään nimessä kaikenkattava. Jos jatkamme teemaa blogissa, sen tarkoitus on poistaa absurdeja pelkotiloja, joita aiheuttavat median ja poliitikkojen pelottelu, joka ei perustu tiedemiesten lausuntoihin. Sen sijaan tiedeyhteisön kommentteja on liioiteltu tai ne on kokonaan irroitettu asiayhteydestään.