Miksi matkaoppaita ei kannata mainostaa?

Meille soitetaan usein, ja vielä useammin mainosmarkkinoijat lähestyvät sähköpostitse.

Helsingin Sanomien kannattaisi suhtautua myönteisemmin matkaoppaisiin, jos se havittelee mainosrahaa matkaopaskustantajilta. Kun annoin puhelimella soittaneelle mainoksia kinuavalle Hesarin edustajalle toiveen, että lehti saisi kohdella suomalaista matkaopastuotantoa myönteisemmin, hän kertoi, ettei sanoma mene perille.

Hesari on ulkoistanut mainosmarkkinoinnin.

Who cares? Samassa lehdessä ne mainokset ja jutut ilmestyvät.

Mutta mainostus ei ole pelkästään siitä kiinni, että lehti ylipäätään tunnustaa suomalaisen tuotannon olemassaolon.

Matkaopaskirjojen statuksen havaitsee parhaiten messuilla. Ihmisten virta soljuu ohi, ja monet pysähtyvät. Harva, jos kukaan, kommentoi itse sarjaa tai sen tunnettavuutta.

Sen sijaan satunnainen matkailija kysyy aina spesifisti: onko teillä Kuubaa, onko Vietnamia, onko Wieniä? Ei ole, ainakaan vielä, mutta se mitä meillä on, ei kiinnosta tätä kyselijää.

Matkaopaskirjojen mainostaminen on hukkaan heitettyä rahaa. Kuluttaja X ei ole kiinnostunut uudesta Thaimaan tai Karjalan matkaopaskirjasta ellei ole sinne menossa. Jos kuluttaja Y on lähdössä Prahaan, hän kiinnostaa vain Praha-opas.

Matkaopaskirjojen paras mainos on kirjan olemassaolo - sen on oltava kirjakaupan hyllyssä tai messujen myyntipöydällä tai nettikaupan valikoimissa.

Kun tavallinen kirja, romaani tai yleistä kiinnostusta herättävä tietokirja, ilmestyy, sitä myydään muutamia kuukausia runsaasti (etenkin jos kirja ilmestyy hyvissä ajoin ennen joulua) ja sitten myynti romahtaa.

Matkaoppaita myydään hitaasti mutta varmasti, tasaiseen tahtiin. Myynti seuraa toki sesonkeja, mutta myyntitahti heijastaa matkalle lähtevien tahtia. Joka viikko on lähtö tai lähtöjä, ja samaan tahtiin myydään matkaoppaita.

Emme siis mainosta kirjoja kuin poikkeustapauksissa. Mainosten sijaan maksamme välitysfirmalle siitä, että kirjat ilmestyvät kirjakauppoihin. Sieltä niitä saa - kaupan hyllyltä.