Ilmastonmuutos-kritiikki Osa 3

Keskustelu "ilmastonmuutos"-hypetyksestä ei tule jäämään kolmeen osioon, vaikka taukoa saattaakin välillä tulla.

Ilmastonmuutos on tehnyt suuria muutoksia suomalaisten keskusteluilmastoon, yritysten mainosilmastoon ja monen herkemmän suomalaisen omaan psyykiseen ilmastoon.

On surullista, että ihmisten päälle valutetaan abstrakteja uhkakuvia, joiden henkinen käsittely on käytännössä mahdotonta. Ihmiset, etenkin nuoret (joilla ei ole vielä ajan tuomaa perspektiiviä) ahdistuvat ja menettävät elämänhalunsa. Tätä vastaan olisi toimittava, ja tuotava hypetyksen-vastaisia totuudenmukaisia argumentteja.

Kakkosjaksossa käsittelin enimmäkseen maapallon "keskilämpötilaa", ja jos iskulausetta "lämpötila nousee, jäätiköt sulavat, merenpinta nousee" jatketaan, päästään kysymykseen jäätiköistä.

"Ilmastonmuutos"-hypetys aktivoituu aina maaliskuussa (Antarktiksen osalta) ja syyskuussa (Arktisten alueiden osalta). Aina vuosittain media valehtelee, että "jäätiköiden sulaminen jatkuu kiihtyvään tahtiin". Se on valhe eli epätosi väite.

Pohjoiset napaseudut ovat tosin jossakin määrin (kesän aikana) sulaneet syyskuuhun asti, mutta syyskuussa voi vain todeta tämän: jäätiköiden kasvu jatkuu kiihtyvään tahtiin. Pohjoisessa lokakuu on alkutalven kaamosaikaa, marraskuussa jäätyminen jatkuu kiihtyvään tahtiin ja joulu-helmikuussa pohjoisilla napaseuduilla on niin kylmää, että jäätyminen jatkuu ja lumikentät kumuloituvat.

Sama toimii Antarktiksen osalta maaliskuussa. Tuolloin media valehtelee, että "Antarktiksella jäiden sulaminen jatkuu kiihtyvään tahtiin". Ei jatku, vaan päinvastoin: maaliskuun jälkeen Antarktikselle tulee puoleksi vuodeksi talvi, jäätiköt kasvavat, lumi kasautuu ja pakkaset laskevat 50 asteeseen tai alle.

Tietysti tämä on saivartelua, mutta totuus on se, että maaliskuun jälkeen Antarktiksella on puolen vuoden talvi, ja sama toisin päin pohjolassa. Pimeässä, kylmässä säätilassa ei sula mikään niin kauan kuin lämpötilat ovat pakkasen puolella. Ja sitä ne ovat käytännössä poikkeuksetta ainakin puoli vuotta ja lähes koko Etelämantereen alueella jokaisena päivänä, jokaisena vuotena.

Jäätiköiden sulamismyytti on syötetty suurelle yleisölle niin taitavasti, että se on hypetyksen suurimpia myyntivaltteja. Keksintö on oivallinen, sillä äärimmäisen harvat, jos ketkään, tavalliset ihmiset pystyvät itse käymään Antarktiksen mantereen keskivaiheilla tarkastelemassa jäätikön nykytilannetta.

Jäätiköiden sulamispropagandassa ei käytetä suuria jäätikkömassoja vaan sellaisia, joilla ei juurikaan ole tekemistä napaseutujen kanssa. Meille on kerrottu, että Tansanian Kilimandjaron jäätiköt ovat huvenneet. Samoin sellaiset maat kuin Sveitsi, Argentiina tai Intia on mainittu jäätikköuutisoinnin yhteydessä. Mutta miksi Afrikassa ylipäätään olisi jäätiköitä? Ja kuinka paljon mantereen keskellä olevat jäätiköt vaikuttavat siihen "merenpintojen nousu"-myyttiin?

Todellinen kysymys on ensisijaisesti Antarktiksen ja toissijaisesti Grönlannin jäätiköiden kohtalosta.

Antarktis on ollut propagandassa esillä siksi, että sen kaikkein pohjoisin niemimaa, siis lämpimin seutu, on menettänyt yhden merenlahden jäätikön viime vuosikymmeninä.

Kun tarkastelee koko maapallon lämpötilakehitystä, voi huomata, että Antarktiksen pohjoisin niemimaa on todellakin lämmennyt, mutta samalla muu Etelämanner onkin kylmentynyt!

Antarktiksen vaikutus jäätiköiden sulamiseen on siten plus-miinus-nolla. Antarktis ei nykyvalossa voi koskaan sulaa, koska se on maailman korkeimmalla (merenpinnasta) sijaitseva manner, ja lämpötilat laskevat kun noustaan korkeammalle (merenpinnasta). Antarktiksen eri pisteiden keskilämpötilat ovat niin matalalla pakkasella, että suurikin lämpötilan nousu pitäisi lämpötilat kymmenien pakkasasteiden tasolla. Ja tilastollinen tosiasia on se, että Antarktiksella lämpötilat ovat jopa laskeneet!

Itse asiassa tilanne on juuri päinvastoin kuin hypetys väittää.

Kun Antarktiksen lämpötilat laskevat, se tarkoittaa sitä, että lumi kasautuu jatkossakin Etelämantereelle, mikä puolestaan estää potentiaalisen "merenpinnan nousun".

Grönlanti on monien väitteiden mukaan lämmennyt, mutta on myös vastakkaisia näkemyksiä, joiden mukaan jäätikkösaaren lämpötilat ovat viime vuosikymmeninä olleet matalempia kuin noin sata vuotta sitten.

Kiista jäätikköjen sulamisesta on osa populistista "Ilmastonmuutos"-hypetystä, joka lähtee naiivista oletuksesta, että jos Suomessa tai jossakin muussa maassa on yllättävän lämpimiä päiviä, niin pohjoiset jäätiköt ikään kuin solidaarisuudesta sulaisivat myös.

Näinhän ei ole. Lumi tai jää sulaa, jos on suojasää, jos lämpötila nousee yli nollan. Jos lämpötila laskee alle nollan, jäätyminen jatkuu ja sateet tulevat lumena.

Jotta jäätiköt sulaisivat, tulisi lämpötilojen voimakkaasti nousta. Nykyiset keskilämpötilat, jotka ovat kaksinumeroisissa pakkaslukemissa, antavat ymmärtää, että jää, lumi ja jäätiköt ymmärtävät pysyä jäätyneessä olomuodossa jatkossakin.