Kirja-arvostelu: Madventures (Osa 1)

Milonoff, Tuomas - Rantala, Riku - Lahdenmäki, Ari
Madventures. Kansainvälisen seikkailijan opas
5. painos • SID
ISBN: 978-951-0-33279-5 390 s.

Mikä mainio teos!

Suomalaisen matkaopaskirjallisuuden joukkoon on saatu reipas, värikäs ja positiivisella tavalla asenteellinen opaskirja.

Tämä arvio perustuu kuitenkin vasta ulkoiseen olemukseen, siksi "Osa 1".

Maailmanmatkailu on asennekysymys, ja siksi se tarvitsee aika ajoin herättäjiä, niitä, jotka kokoavat koko matkustusmuodon kirjaksi. Niin on tapahtunut nyt jälleen.

Madventures on kuitenkin astetta railakkaampi teos kuin oma pioneerityöni vuodelta 1989, Tuhat Tietä Tropiikkiin, joka tehtiin täysin erilaisissa olosuhteissa.

Silloin piti olla varovainen. Neuvostoliittoa ei saanut kritisoida, ja kirjan jatko-osasta sensuroitiin Itä-Saksaa koskevia vihjeitä. Kun kirja oli ilmestynyt, kadulla vastaan tullut kehitysmaatutkija nuhteli, että kirjassa ei saa olla huumoria! Ja vakavat kirja-arvostelijat syyttivät kirjan asenteita. Olisi pitänyt tuomita oikeistodiktatuureja. Mutta se oli silloin se.

Voin vakuuttaa, että olen haikaillut takaisin samantyyppisen seikkailijan perusoppaan kirjoittamiseen. Nyt se on siis tehty, nuorekkaalla asenteella.

Parasta on ulkoasu (tämähän on vasta kirja-arvostelun Osa 1). Kirjassa on reipasta kuvamateriaalia, kaikki väreissä, ja kaikkea sellaista, joka on tuttua maailmanmatkaajalle mutta koto-Suomessa asuvalle ainakin toistaiseksi tuntematonta.

Eli siis paras keino päästä matkatunnelmaan. Kirja on hieman painavan oloinen, mutta jos katsoo millaisia hehtaaririnkkoja monet reissuillansa kantavat, siihen nähden kirja on paikallaan.

Pieni miinus tulee tietysti siitä, että kirja unohtaa täysin suomenkieliset opaskirjat, joita niitä on jo alkanut tulla tarjolle enemmänkin. Meidän sarjamme on tietysti tarjolla listauksiin, jos suomalaisen tuotteen halveksunta joskus loppuu. Saa nähdä...

Mistä sitten on kyse, jos puhutaan asenteista?

Itsenäinen matkailu perustuu täydelliseen kohdevalinnan vapauteen. Se ole "kohteita jonne pääsee", vaan kaikkiin maailman kolkkiin voi ja saa mennä. Ei ole mitään "uutuuskohteita", vaan kaikki matkakohteet ovat aina olleet avoimia ja jos puhutaan "uutuuskohteista", niin silloin listaan kuuluvat lähinnä itsenäinen Kosovo, tosin sekin on ollut Serbian osana avoinna aikojen alusta alkaen.

Varsinaisen kirjan ulkopuolelta löytyy kuitenkin huomautettavaa.

Kun kirja ilmestyi, se sai myönteiset arviot muun muassa Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa.

Näkyvyys ja esillepano vastasivat maksettua mainosta.

Madventures-kirjan kustantanut Johnny Kniga kuuluu samaan konserniin kuin Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat, eli SanomaWSOY:hun. Madventures-kirjan on painanut WSOY:n kirjapaino. Samaan konserniin kuuluva Suomalainen Kirjakauppa puolestaan on äskettäin mainostanut kirjaa näkyvästi saman konsernin sanomalehdessä.

Kyse on mediavallasta ja hallitsevan markkina-aseman käytöstä. Kun sama konserni kustantaa kirjan, "arvostelee" sen omissa lehdissään, myy sitä näyttävästi omissa kirjakaupoissaan ja kaikkia mainostetaan ristiin, voidaan kysyä, missä mennään.

Tapaus ei ole ainoa laatuaan edes matkaopasmarkkinoilla.

Kun WSOY äskettäin julkaisi Lontoon musiikkioppaan, Helsingin Sanomat ei aikaillut esitellä sitä myönteisin sanakääntein. Siis oman konsernin lehti puffaa oman konsernin kustantamaa kirjaa. Kirjan ilmestyttä myös Ilta-Sanomat julkaisi pikavauhtia koko sivun artikkelin kirjasta ja sen tekijästä.

Kun jättimäisen mediakonsernin sisällä tapahtuu oman konsernin tuotteiden itsekehua konsernin muissa medioissa, kyseessä on etääntyminen tasapuolisuudesta, journalismista ja ylipäätään rehellisestä yritystoiminnasta.

Jos jatkossa joutuu aina tarkastamaan, kehuuko Hesari tällä kertaa WSOY:n kustantamaa kirjaa, SanomaMagazines-aikakauslehteä, Nelosen mainosrahoitteisia ohjelmia tai muuta konsernin tuotantoa, ei kyseessä ole enää journalismi. Silloin kyseessä on salapoliisityö, jossa yritetään tunnistaa hallitsevan markkina-aseman väärinkäyttöä. Ja se on sääli, lukijoiden kannalta.