Tiibet kuuluu tiibetiläisille

Maailma on kaikkea muuta kuin oikeudenmukainen planeetta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki epäoikeudenmukaisuus olisi stabiilia eikä mitään muutosta parempaan suuntaan voisi koskaan tapahtua.

Raivostuttavimpia kommentteja ovat imperialistishenkisten valtioiden ahneet huudahdukset, tyyliin

- Kosovo kuuluu Serbialle
- Karjala kuuluu Venäjälle (Suomen Karjala jonka Stalin anasti)
- Köningsberg / Kuriilit / Tsetsenia jne jne jne kuuluu Venäjälle
- Pohjois-Kypros kuuluu Turkille
- Tibet kuuluu Kiinalle
- Baskimaa kuuluu Espanjalle
- Pohjois-Irlanti kuuluu Britannialle

Yksikään anastettu alue, jolla vieras valta on aggressiolla alistanut alkuperäisasukkaat, ei kuulu imperialistiselle valloittajalle, vaikka vieras valloittaja alueita pitääkin hallussaan. Valloittaja voi pitää alueita hallussaan vielä pitkään.

Kyse on imperialismista, jota on toki esiintynyt jo Rooman valtakunnan ajoista ja sitäkin ennen.

Kyse on ihmiskunnan ikiaikaisesta kiistasta eri ihmisryhmien välillä - oletus, että vahvempi ja röyhkeämpi saa anastaa heikommalta maat ja mannut, luonnonvarat ja rikkaudet, ja samalla rikkoa alkuperäiskansan pyhimmät paikat, raiskata naiset ja tappaa miehet.

Näin on tapahtunut vuosisatojen ajan, mutta yksi kerrallaan kansakunnat ovat vapautuneet imperialismista, oli kyseessä sitten Vapaa Eesti, kokonaisena itsenäistynyt Suomi, onneton Itä-Timor, kontroversiaalinen Kosovo tai jättimäinen Intia.

Tiibet oli itsenäinen valtio. Sen liittäminen Kiinaan on tyypillinen esimerkki kommunistisen yksipuoluediktatuurin harjoittamasta imperialismista, johon syyllistyi ennen Kiinaa Venäjän bolshevikkihallinto. Myös itsenäisen Suomen alueita liitettiin väkivallalla Venäjän punaiseen imperiumiin.

Tiibet on poikkeus trendistä, samoin kuin Suomi, joka tunnustettuna itsenäisenä valtiona joutui pakon edessä luovuttamaan omia alueita Hitlerin kanssa sopimussuhteessa olevalle Neuvostoliitolle. Tiibetistä pakeni ihmisiä muun muassa Intiaan, Suomen laillisia alueita kohtasi etninen puhdistus.

Trendi on alistetun alueen irtautuminen alistuksesta, itsenäistyminen. Tällaisia ennakkotapauksia on maapallolla noin 150. Ne eivät ole kaikki identtisiä tapauksia. Suurin osa uusista valtioista irtautui Britannian tai Ranskan siirtomaavallasta, Venäjästä irtatui toistakymmentä valtiota vuoden 1917 tienoolla. Ne menettivät itsenäisyytensä melkein saman tien, Baltian maat 1940-luvulla, samoin Suomen itäiset alueet, jotka poikkeuksellisesti eivät vieläkään ole palautuneet muun Suomen yhteyteen.

Suurimpia imperialismin jatkajia 1900-luvulla ovat olleet kommunistiset yksipuoluediktatuurit. Nyt Kiina jatkaa Tiibetin miehittämistä.

Tiibet ei lyhyellä aikavälillä tule vapautumaan Kiinan yksipuoluediktatuurin kuristusotteesta, vaikka Pekingin olympiakisojen alla mielenosoitukset ovat lisääntyneetkin.

Tiibetin tukemisessa, Tsetsenian tukemisessa, Karjalan palautusvaatimuksissa, Kuriilien palautusvaatimuksissa ja Taiwanin tukemisessa ei ole kyse välittömistä rajansiirroista, itsenäistymisestä ja muutoksesta.

Kyse on moraalisesta kannanotosta: yksipuoluediktatuurien tai häikäilemättömien imperialististen valtioiden toimien tuomitsemisesta.

Sananvapaus tarkoittaa myös sitä, että kansalaisella on oikeus vastustaa oman maan johdon selkärangattomia mielipiteitä Venäjän öljyvarojen tai Kiinan vientinäkymien edessä.

Jos raha ratkaisisi kaiken, jokainen nainen olisi prostituoitu. Mutta näin ei ole. Ihmiselle on annettu julistusten, lakien ja sisäsyntyisen moraalin kautta ihmisoikeudet, itsekunnioitus, koskemattomuus ja vapaus omaan mielipiteeseen. Suomessa näitä takaa perustuslaki, jonka tukena on YK:n ihmisoikeuksien julistus.

Jos me vaadimme Tiibetille vapautta, Karjalan palautusta tai itsenäisyyttä Tsetsenian kansalle, kyseessä on moraalinen kannanotto rikoksia, häikäilemättömyyttä ja massivista väkivaltakoneistoa vastaan.

Kyseessä ei ole veikkaus tai arvaus siitä, toteutuvatko toiveemme koskaan. Osa toiveista ei toteudu koskaan, tai ainakaan meidän elinaikanamme. Osa voi toteutua. Kosovon itsenäisyys on jo tunnustettu, poikkeuksena muun muassa imperialistiset hampaansa paljastanut Serbia.

Kyseessä on toiveen esittäminen asioista, jotka nyt ovat moraalisesti kestämättömiä.

Jos Australian aboriginaalit olisivat ainoastaan jatkaneet leivänmurujen poimimista rikkaiden maahantunkeutujien pöydästä, he eivät olisi koskaan saaneet laajoja maa-alueita oman hallintonsa alle. He onnistuivat saamaan nöyrän anteeksipyynnön ja tietyn alueomistuksen. Alustava itsekunnioitus on palautettu Australian alkuperäisasukkaille, vain siksi, että he uskalsivat ja jaksoivat nousta sitä vaatimaan.

Jos suomalaiset olivat antaneet myöntyväisyysliikkeelle tai vuoden 1918 kapinallisille vallan, Suomi olisi ajautunut osaksi neuvostodiktatuuria, minkä jälkeen maamme väestöstä huomattava osa olisi tapettu Siperiassa. Venäläistetty Suomenniemi olisi nyt raunioitunut jätemaa. Minua ei olisi, ellei sitten luunsiruina Siperian joukkohaudoissa.

Tiibetin tukeminen kaikilla mantereilla on hätkähdyttävä ilmiö. Se on niin kattava kannanotto alistetun pienen kansakunnan puolesta, että se lähenee jo kansainvälistä kampanjaa. Kuitenkin sen takana on yksittäisiä, itsenäisiä ihmisiä, joiden omakohtainen päätös tukea Tiibetiä on muodostunut massaliikkeeksi. Tiibet on toki muotiasia, mutta kyseessä on poliittinen muoti-ilmiö, ja kun laajat kansanosat ovat poliittisen mielipiteen takana, siitä tulee demokraattinen eli kansanvaltainen vaatimus.

Meidän tavallisten ihmisten mielipiteet ja kannanotot hukkuvat reaalipolitiikan lehmänkauppoihin. Kiina ja Venäjä saavat veto-oikeudellaan minkä tahansa niille epämieluisan hankkeen kaadetuksi YK:ssa.

On kuvaavaa, että demokraattinen, kansanvaltainen, vapaa Taiwan on jätetty diplomaattiseen eristykseen kun samaan aikaan yksipuoluediktatuuri, omia kansalaisiaan huonosti kohteleva Kiina on saanut yleisen hyväksynnän. Kiinan antamat edut kauppapolitiikasta ovat ohittaneet kaikki periaatteelliset ihanteet demokratian, ihmisoikeuksien ja kohtuullisuuden suhteen.

Ja kaikki vain siksi, että Kiina haluaa alistaa yksipuoluediktatuurinsa valtaan myös monipuoluedemokratia Taiwanin, joka on käytännössä itsenäinen valtio.

Nyt massat ovat lähteneet liikkeelle Tiibetin puolesta.

Sen sijaan Suomen pääministerin hätäinen kannanotto osallistumisesta Pekingin olympiakisojen avajaisiin herättää huomiota. Se ei muuta maailmaa mutta se kuvastaa poliitikkojen pelisääntöjä.

Kukapa haluaisi olla tällaisen pääministerin kanssa läheisissä tekemisissä? Entinen heila suutahti paljastuskirjan kirjoittajaksi. Tuntuu siltä, että tunnevammainen henkilö halveksii ihmistä mutta kunnoittaa vierasta voimaa ja mahtavuutta. Ehkä sieltä Isosta Pöydästä voi tippua jokin murunen...

Siitä ei voi hyvää seurata.

Kun pääministerin isä joutui lehdistön hampaisiin eri maiden kansalaisten keskimääräistä älykkyysosamäärää koskevien tutkimusten takia, mitä teki poika? Julkisuudessa saimme lukea, vastentahtoisestikin, että poika oli valmis häpäisemään oman isänsä, koska isän mahdollisesti väärin ymmärretty tutkimusmateriaali tulkittiin populistisessa mediassa rotuoppeja edistäväksi.

Näinhän ei ole, mutta poika ei rientänyt puolustamaan isäänsä, pikemminkin päinvastoin.

Yhtä vähän poika oli valmis puolustamaan isänsä maita Karjalan kannaksella. Sen sijaan hän ryntäsi Suureen ja Mahtavaan naapurimaahan lahjoittamaan näitä isien maita niiden väkivaltaiselle valloittajille, vaikka he eivät näitä niittyjä ja metsittyneitä maita halua, tarvitse tai käytä.

Miten käy ihmisen, meidän tavallisten ihmisten (jotka sentään oletusten mukaan olemme demokratian tekijöitä), jos maamme johdossa on näitä tyyppejä, joille ihminen, kuten entinen heila, oma isä tai alistettu tiibetiläinen, maansa menettänyt Suomen-karjalainen tai kidutettu tsetseeninuori, on arvoton?

Ihminen, joka hiippailee Ison Pöydän juurella, odottaen, että sieltä Isolta Pöydältä tippuisi jokin pieni murunen, on säälittävä ja onneton olento. Ihminen, joka piiloutuu Ison Selän taakse huutelemaan, ettei Karjalaa haluta takaisin, ei palvele omaa kansaansa vaan vieraan suurvallan imperialistisia tavoitteita, oli kyseessä sitten Tiibetin miehittäjävallan olympiakisoihin ryntääminen tai Karjalan alueiden anastajalle isien peltojen tyrkyttäminen, vaikka Venäjä ei noita peltoja ole koskaan mihinkään tarvinnut.

Maailma muuttuu. Viime viikkoina tavattoman suuret ihmismäärät kaikilla mantereilla ovat heilutelleet Tiibetin lippuja. Paikallinen valtakoneisto on pidättänyt tai estänyt näitä ihmisiä. Nämä "hullun vuoden" 2008 massat ovat sitä mieltä, että maailma muuttuu siihen suuntaan, että Tiibet vapautuu han-kiinalaisten imperialismista.

Me emme voi tietää, millainen Tiibet on tulevaisuudessa: vapaa, alistettu tai jotakin aivan muuta. Mutta se on varmaa, että aktiivisella osallistumisella mielenosoituksiin lukemattomat ihmiset ovat jo antaneet vaihtoehdon: Tiibetille kuuluu oma itsenäisyys, se, jonka se kerran on jo saavuttanut.

Tiibet kuuluu tiibetiläisille.