Ilmastonmuutos-kritiikki Osa 4

Olen katsellut ja kuunnellut Ilmastonmuutos-hypetystä jo vuosia (kuten kaikki mediaa seuraavat) ja samalla havainnut hypetyksessä massiivista propagandamaista otetta tai peräti aivopesua.

Ikävää onkin se, että Ilmastonmuutos-propagandaa käytetään härskisti hyväksi eri tavoin, sillä aiheutetaan turhanpäiväistä ahdistusta tavallisissa ihmisissä, ja sen abstraktin luonteen takia siitä ei myöskään voi saada mitään konkreettista vapautumista.

Ilmastonmuutos ei siten olekaan mikään konkreettinen ilmiö vaan pikemminkin abstrakti pelkotila, joka leijuu tavallisen ihmisen päällä vailla näköpiirissä olevaa helpotusta. Pelolla hallitseminen on alhaisin hallinnan muoto politiikassa, kaupassa ja mediassa.

Kun hyvällä tahdolla voisi ajatella, että ihmiset alkaisivat säästää energiankulutuksessa omaksi edukseen (säästyneet rahat voisivat vastata esimerkiksi huomattavaa veroprosentin alennusta), Ilmastonmuutos-hypetys on otettu autoteollisuuden mainostuskikaksi. Tämä on johtamassa siihen, että ihmisiä houkutellaan laittamaan entistä enemmän omia rahojaan autoteollisuuden tuotteisiin ja ostamaan lisää polttoaineita, nyt mukamas "ekohenkisiä".

Tekopyhyys ja tiedemiesten varoitusten sekottaminen yksityisten yritysten markkinointiin on jo täysin läpinäkyvää. On myös havaittavissa, että media tai poliitikot käyttävät tiedemiesten varoituksia omien tarkoitusperiensä edistämiseen, ei suinkaan ympäristön tilan parantamiseen. Esimerkiksi pääministeri voi helposti kirkastaa omaa julkisuuskuvaansa toistamalla populistista ympäristöjargonia. Päästökauppa idioottimaisena järjestelmänä täytyy käsitellä omana blogitekstinään aikanaan.

Kun aiemmin käsittelin iskulauseen "ilmasto lämpenee, jäätiköt sulavat, merenpinta nousee" kahta väitettä, nyt on vuorossa merenpinnan oletettu nousu.

Ensinnäkin merenpinta nousee joka tapauksessa sekä luonnollisista että ihmisen toimista johtuvista syistä. Nämä syyt ovat äärimmäisen vähän merenpintaa nostavia mutta suunta on kuitenkin sama. Tiedemiesten jokseenkin epäluotettavat arviot puhuvat noin kahden millimetrin noususta vuosittain.

Merenpinnan korkeuden mittaaminen on äärimmäisen vaikeaa, koska siihen vaikuttavia tekijöitä ei voida täysin tuntea. Helpointa on unohtaa vaikeimmat parametrit ja mitata ainoastaan nousuveden korkeimman tason korkeus. Itse en tunne merenpinnan mittauksen käytäntöä, mutta meren rannoilla on käytännössä aina aaltoja, virtauksia, tuulen vaikutusta ja muita tekijöitä. Siinä mielessä kahden millimetrin tulos näyttäisi mahtuvan virhemarginaaliin.

Merenpinnan tason jatkuva nousu on käsittääkseni selitettävissä monin eri tavoin. Näihin voivat kuulua:

- maannousu muun muassa Suomen rannikoilla. Nouseva maa syrjäyttää merivettä ja siirtää sitä muualle, jolloin meren pinta nousee muualla, vaikka Suomen rannikolta katsoen se näennäisesti laskee.

- maankuoren tapahtumat: tulivuoren purkaukset, mannerlaattojen liikkeet ja muut tapahtumat syrjäyttävät vettä merenpohjissa ja siten nostavat merenpintaa.

- maantäyttö, uppoavat esineet ja taivaalta putoava romu täyttää koko ajan merenpohjia. Vaikutus on äärimmäisen pieni mutta suunta on kuitenkin merenpintaa nostava.

Nostaako ilmaston lämpeneminen sitten merenpintaa?

Näkemykseni on se, että ilmaston lämpeneminen, jos sellaista tapahtuu, ei välttämättä nosta merenpinnan tasoa.

Mallittaminen tai laskentakaavioiden luominen on äärimmäisen vaikeaa, koska ilmasto on niin moniulotteinen tapahtuma, jonka parametrejä on liikaa ja niiden keskinäiset vaikutukset on vaikeata luotettavasti mitata.

Jos esimerkiksi tieteellisesti tarkasti voidaan määritellä parametrit A, B ja C, mutta epävarmoja ovat D ja E, ei voida tietää lopullista vaikutusta. Jos D arvioidaan pieneksi mutta se toteutuu suurena, sen kerroinvaikutus muuttaa laskutulosta radikaalisti. Jos E arvioidaan positiiviseksi mutta se toteutuu negatiivisena, lopputulos saa väärän etumerkin ja laskentatulos on pielessä.

Siksi tuntuu siltä, että populistisessa Ilmastonmuutos-hypetyksessä yksinkertaisesti unohdetaan kaikki muut parametrit paitsi myyttinen "jäätiköiden sulaminen". Oletetaan, että sulavat jäätiköt päästävät vetensä meriin ja merenpinnan taso nousee samassa suhteessa.

Kukaan tiedemies ei tiettävästi ole väittänyt Grönlannin tai Antarktiksen sulavan. Sen sijaan he ovat saattaneet esittää arvion näiden suurten jäätiköiden sisältämästä vesimäärästä. Kun sen jälkeen populistinen media siteeraa näitä arvioita, ollaankin jo hypetyksessä: merenpinta nousee seitsemän metriä!

Maapallon vesimassojen liikkeet ovat valtava ilmiö, johon kuuluu vesien haihtumista ilmakehään ja niiden satamista alas maan pinnalle. Koko järjestelmään kuuluu jokia ja järviä kaikilla mantereilla. Koko järjestelmän mallittaminen laskentakaavaan on käytännössä mahdotonta.

Kuitenkin voidaan esittää vasta-argumentteja merenpintojen nousuväitteille.

Jos lämpötilat nousevat, ne vaikuttavat ensin veden haihtumiseen, myös meristä. Lisääntyvä haihtuminen siten olisi enemmänkin laskemassa veden pintaa kuin nostamassa sitä.

Koska aikaisemmin huomautin, että jäätikkömantereilla keskilämpötilat ovat syvällä kaksinumeroisissa pakkaslukemissa, ei ole realistista näyttöä jäätiköiden sulamisesta keskipitkälläkään aikavälillä.

Mutta jos valtamerien lämpötila nousee ja haihtuminen lisääntyy, mitä vaikutuksia sillä olisi esimerkiksi Etelämantereeseen? Mielikuvissa siis kosteampi ilma leviää kohti Antarktista, ja kohdatessaan yli kahteen kilometriin nousevan jäämassan, se tiivistyy sateeksi, sataa alas lumena ja itse asiassa kasvattaa Etelämantereen lumi- ja jääpeitettä. Tällöin Antarktis ei suinkaan sulaisi vaan pikemminkin päinvastoin.

Sama koskee muita mantereita. Kun vesistä haihtuu kosteutta ilmakehään, se yleensä sataa mantereilla. Syitä on useita, ja niihin kuuluu vuoristojen taipumus "kerätä" pilviä, joista sitten tiivistyy sade. Siksi vuorilta tulee yleensä kuivallakin kaudella puroja tai jokia.

Käytännössä siis lämpenevän maapallon vesien haihtuminen siirtyy valtameristä mantereille lisääntyvinä sateina.

Mantereilla on taipumus säilöä vesivaroja joissa, järvissä, pohjavetenä ja ihmisten toimien seurauksena tuhansissa padotuissa tekoaltaissa.

Merenpinnan nousua on perusteltu usein valheellisin argumentein. Intian valtameren tsunamilla ei ollut mitään tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa. New Orleansin tulvakatastrofilla ei ollut mitään tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa - ongelmat johtuivat idioottimaisesta asuintalojen rakentamisesta merenpinnan tason alapuolelle sekä huolimattomasta tulvavallien rakentamisesta. Eli New Orleans ryssittiin ihan amerikkalaisen typeryyden takia. Yhtä vähän Helsingin kauppatorin tulvilla on mitään tekemistä "ilmastonmuutoksen" kanssa. Kun tulee Atlantilta, Pohjanmeren merivesi pakkautuu Tanskan salmien kautta Itämereen ja vedenpinta nousee Pietarissa ja Suomenlahdella, myös Helsingin kauppatorille.

Jokapäiväinen vuorovesivaihtelu nostaa ja laskee meriveden korkeutta jopa useita metrejä, joten meriveden korkeus on vaihteleva realiteetti koko ajan kaikkialla missä ihmisiä asuu tai liikkuu merenrannoilla.

Loppujen lopuksi visio merenpintojen noususta ei näytä todennäköiseltä vallitsevien parametrien valossa. On kuitenkin mahdotonta mallittaa koko maapallon tulevaisuutta, ja siksi puheisiin merenpinnan noususta kannattaa suhtautua erittäin kriittisesti.

Kokonaismallissa on niin monta parametriä, että todennäköisin lopputulos seuraavan 50 vuoden aikana on asioiden, myös merenpinnan tason, pysyminen suunnilleen ennallaan.